Atman

Atman tarkoittaa intialaisessa filosofiassa todellista itseä, elävien olentojen syvintä olemusta.
Tamminen, Tapio (toim.): Guruja, joogeja ja filosofeja: Intian filosofiaa, s. 295. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31665-8.
Atman on kuitenkin eri asia kuin ihmisen henkilökohtainen persoona tai yksilöllisyys, jotka esimerkiksi monissa kristinuskon kansanomaisissa käsityksissä ajatellaan samaksi asiaksi kuin sielu tai henki. Hindulaisuudessa tätä inhimillistä henkilöllisyyttä tai persoonallisuutta kutsutaan termillä jîva.
Sana atman on muinaista indoarjalaista sanskritin kieltä. Sana rakentuu hengittämiseen, puhaltamiseen ja liikkumiseen viittaavista osatekijöistä.
Atman syntyy uudelleen ja uudelleen, kunnes inhimillinen tietoisuus on oivaltanut tiedon omasta perimmäisestä olemuksestaan ja elämän merkityksestä. Koska atman on yksilöllisen persoonallisen mielen ja siis inhimillisen muistin tuolla puolen, ei ihmisolennolla pääsääntöisesti ole välittömästi tiedostettua tietoa atmaninsa eli todellisen itsensä edellisistä elämistä.
Vedanta-filosofian erään merkittävän monistisen tulkintakoulukunnan (Adi Sankaran advaita vedantan) mukaan elämän päämäärä ja merkitys on itseoivallus. Se tarkoittaa sitä, että ihmisessä elävä itsestään tietoinen tietoisuus ymmärtää ja kokee olevansa atman. Tämä tietoisuus myös ymmärtää ja kokee että tämä atman on sama asia kuin brahman. Kun tällainen ymmärrys syvenee, on kyseessä jonkinasteinen itseoivallus.
Vedantan neljä päälausetta kuvaavat itseoivalluksen tilaa. Nämä neljä lausetta ovat: 1) aham brahmasmi (suom. "minä olen brahman"), 2) ayam atma brahman ("tämä atman on brahman"), 3) tat tvam asi ("se sinä olet") ja 4) sarvam khalv idam brahman ("kaikki tämä mitä on, on brahman"). Näitä neljää ydinlausetta on selitetty monin eri tavoin, mistä johtuen on olemassa monia vedantan tulkintakoulukuntia.
Merkittävimpiä vedantan tulkintakoulukuntia ovat advaita vedanta, dvaita vedanta, suddhádvaita vedanta ja bhedábheda.Elämän päämäärä on itseoivallus ja jälleensyntymien kierrosta vapautuminen eli mokša. Tämä onnistuu parhaiten ihmisen elämänmuodossa, koska ihmisellä on kyky tiedostaa ja erityisesti kyky tiedostaa oma tiedostamisensa.
Itseoivallus ja jälleensyntymien kierrosta vapautuminen tapahtuvat eri filosofisten koulukuntien ja rituaaliperinteiden (esimerkiksi vaishnavismi, shaivismi ja shaktismi) mukaan hieman eri tavoin. Jotkut painottavat tietoa jñána ja toiset Jumalalle antautumista bhakti. Kolmannet painottavat ihmiselle ja hänen sosiaalisille rooleilleen ominaisten tekojen ja velvollisuuksien tekemistä. Näitä tekoja ja velvollisuuksia kutsutaan Dharmaksi. Dharman noudattaminen on Intian suurten ihmisjoukkojen parissa ehkä käytetyin menetelmä ja elämäntapa.
Mokšassa ihmisessä elävä sielu eli atman ja maailmansielu Brahman sulautuvat yhteen. Vedantan neljä päälausetta kuvaavat tätä sulautumista. Tarkemmin katsottuna kyse ei kuitenkaan ole sulautumisesta, koska atman ja brahman ovat jo aina yksi ja sama. Kyse on ymmärryksen muuttumisesta. Ymmärrys muuttuu niin, että tietoisuus käsittää atmanin olevan sama asia kuin brahman. Tietoisuus ymmärtää myös sen, että jîva eli yksilöllinen ihmispersoona on vain eräs atmanin eli brahmanin ilmenemismuoto.