Bernardo

Tiede ja idealismi
Jeffrey Mishlove Schopenhauer - idealismin historia
Anders Mind the Shift: Bernardo - idealismi tulee vallitsevaksi ajan myötä.

Immanuel Kant: Maailma sinänsä ja ilmiömaailma
Bernardo Kastrup: cockpit : ei aistitietä maailmaan sinänsä
Kaikki fysiikka tehdään aistimaailmassa ja siinä on korrelaatio maailmaan sinänsä.
Mikään rajallinen elävä olento ei voi kokea maailmaa sinänsä.
Kuoleman jälkeen koemme maailman sinänsä koska pyörteemme loppuu (Frank Wilczek) ja kokemus erillisyydestä käsin eli erillisyytemme muusra maailmasta loppuu.
Kokemuksen ja aistimaailman korrelaatio. Se miltä tuntuu kokea tämä hermosto (aivot ja muu hermosto tällaisessa olosuhteessa on se mitä juuri nyt koen/koet.

Joo tuollaiseen sanamuotoiluun voi päätyä kun ymmärretään todellisuutta sellaisesta maailmankuvasta käsin jota kutsutaan länsimaisessa filosofiassa idealistiseksi maailmankuvaksi, jota myös muinaiset Shakta-perinteet edustavat. Ja olen oppinut tuon tavan ajatella hermostoa Bernardo Kastrupilta joka eräs valovoimaisimmista tällä hetkellä elävistä ajattelijoista.
Idealistisessa maailmankatsomuksessa kaiken ilmentyneen olemassaolon perimmäisin olemus ymmärretään olevan "sisäinen kokemus". Me rajallisina elävinä olentoina voimme "sisäisesti kokea" miltä tuntuu olla tämä rajallinen kokija, mutta ainakaan normaalissa tajunnantilassa emme voi kokea miltä tuntuu olla joku toinen eläin saatika koko maailmankaikkeus. Eli idealistisesta maailmankatomuksesta käsin sanoitettuna ainakin normaalissa tajunnantilassa meillä rajallisina olentoina on pääsy maailman perimmäisempään olemukseen ainoastaan meidän rajallisen itsemme osalta kokiessamme miltä tuntuu olla "minä".
Kuitenkin, jo uskomattoman pitkään kestäneen eliöiden evoluution edetessä kehittyneemmille eliölajeille on muodostunut erilaisia aistikykyjä ja aistihavaintojen kautta niitä omaavat eliöt voivat saada tietoa myös rajallisen itsensä ulkopuolisesta maailmasta. Idealistisen filosofian mukaan aistihavainnot eivät kuitenkaan itsessään ole maailman perimmäinen olemus vaan ainoastaan aistien välittämä "ulkoinen kokemus" siitä mikä on todellista. Eli se miltä jokin "sisäinen kokemus" näyttää, kuulostaa, tuoksuu, tuntuu, tai maistuu riippuen minkälaisella aistilla sitä "sisäistä kokemusta" tai sisäisen kokemuksen osaa havainnoimme.
Tähän liittyy toinenkin asia jonka olen jo pitkään halunnut pukea sanoiksi myös itselleni ymmärrettävästi suomen kielellä. Nimittäin Bernardo Kastrup saattaa olla ensimmäinen ihminen joka on oikeasti ymmärtänyt 1800-luvun alussa eläneen merkittävän idealistin Arthur Schopenhauerin filosofiaa - hänen aikalaisetkaan eivät Saksassa sitä ymmärtäneet eikä hän siksi saanut suosiota tai merkittävää asemaa saksalaisessa yliopistomaailmassa. Bernardo on pystynyt esittämään Arthur Schopenhauerin maailmankatsomuksen hyvin selkeässä valossa sen ansiosta että on myös itse järkeillyt idealistisen filosofian kautta asioita perinpohjin.
Materialistisessa filosofiassa tietoisuuden eli "sisäisen kokemuksen" syntymisen selittämistä ei olla kyetty ratkaisemaan eikä se ole myöskään yhtä selitysvoimainen kuten idealistinen filosofia kun vertaa mikä kaikki käy järkeen idealistisesta maailmankatsomuksesta käsin mitä materialismi ei perustele eikä edes selitä millään tavalla. Myös panpsykismi sisältää filosofisia ongelmia joita on vaikea ratkaista. Mutta Schopenhauer ratkaisi sen miten idealismi on johdonmukainen teoria ilman panpsykismiä (Ja tietenkin muinaiset filosofiat joita nykyään uskonnoiksi nimitetään on ratkaiseet saman asian jo kauan sitten.)
Bernardon mukaan Arthur ymmärsi idealistisen filosofian kautta maailman siten, että planeetat, kivet, tai hiekanjyvät eivät itsessään ole kokevia olentoja (toisin kuin elintoimintoja omaavat olennot kuten bakteerit, kasvit, eläimet...) (ja toisin kuin panpsykismi filosofian koulukuntana maailman näkee). Idealistinen maailmankatsomus perustuu siihen näkemykseen että kaiken perimmäinen olemus on "sisäinen kokemus", mutta planeettojen, kivien ja hiekanjyvien eli kaiken "elottoman" olemassaolo voidaan selittää idealistisesta maailmankuvasta käsin myös ilman panpsykismiä, siten että ne ovat olemassa koska ne ovat osa "maailmankaikkeuden itsensä kokemusta" jolle myös jokaisella uskonnolla on oma nimitys (kristinuskossa maailmankaikkeus on se miltä "Jumalan kokemus" näyttää).
Muinaisissa idealistisissa filosofisissa perinteissä kuten uskonnoissa ymmärretään maailman kehittyneen siten että aluksi oli olemassa vain yksi kokija (Shakta-koulukunnissa rajatonta kaiken sisältävää kokijaa nimitetään nimellä "Brahman") joka on itsessään maailmankaikkeus eli rajaton kokija, joka sittemmin rupesi rajoittamaan itseään synnyttäen erilaisia ominaisuuksia, ja monen asian tapahduttua syntyi kosminen kokija ("purusha") ja se miltä se näyttää aistittuna eli kosmos ("prakriti") johon lopulta muodostui rajallisia kokijoita eli elollisia olentoja (meidän asuttamalla planeetalla bakteerit, kasvit, sienet, eläimet, ihmiset). Tämä on idealismin viitekehyksessä johdonmukaista maailman jäsentelyä eikä se ole empiiristen tieteellisten havaintojen kanssa ristiriidassa. Mutta idealistisen filosofian viitekehyksessä yksi keskeisimpiä olemassaolon tarkoitukseen tai merkitykseen liittyvistä kysymyksistä on se että miksi alkuykseys ei pysynyt alkuykseytenä vaan lähti kehittymään ja vielä siten että lopulta syntyy rajallisia kokijoita kuten kasvit, eläimet ja ihmiset?
Tähän Bernardon (ehkä Arthur Schopenhauerin filosofian kautta) sanoittama vastaus on että rajallisten kokijoiden kautta mahdollistuu se evoluutio ja korkeammat mentaaliset kyvykkyydet maailman ymmärtämiseen mitä me voidaan lajien evoluution kautta havaita tapahtuneen. Ja rajallisten kokijoiden evoluution seurauksena maailmankaikkeuteen syntyy syvempi ymmärrys siitä miten järjestäydytään kohti hyvää ja rajallisten olioiden kautta maailmankaikkeus ohjautuu hiljalleen kohti parempaa hyvinvointia.CRISPR-tekniikka on tässä suhteessa mullistava teknologia, koska nykyisen suhteellisuusteoriaan perustuvan aikakäsitykseen pohjautuen tämä asuttamamme maailmankaikkeus on ollut alkuykseyden jälkeen olemassa noin 13,7 miljardia vuotta, maapallo on kehittynyt 4,8 miljardia vuotta sitten, elämä on alkanut kehittymään noin 2 miljardia vuotta sitten ja evoluutio on maapallolla edennyt 2 miljardin vuoden ajan muodostaen useita eliölajeja ja kyvykkyyksiä, ja nyt vuonna 2015 el alle 10 vuotta sitten löytyi keino jolla pystymme muokkaamaan elollisten olentojen perimää ja DNA:ta itsessään, täsmällisten ja hallittujen muutosten kautta ymmärtämällä niitä. Eli nyt ensimmäistä kertaa maailmankaikkeuden historiassa ainakin maapallolla mitä todennäköisimmin on jokin elollinen olento pystyy muuttamaan elollisen olennon perimää, mikä voi johtaa myös huonoihin lopputuloksiin niin kuin mikä tahansa tekniikka, mutta joka hallittuna toimenpiteenä voi myös nopeuttaa elämän evoluutiota entisestään ja parantaa elämää ja kokemusta. Ja koska ihmisellä luonnon tuotteena on kyky ymmärtää näitä muutoksia, niin ihmisen kautta luonto kykenee nopeuttamaan kehitystä jos olemme huolellisia tämän tekniikan käytössä.
Toinen tapa ajatella on se kuinka Maailmanpuu-podcastin "atman"-jakson podcastin tukijoille suunnatussa "juuri -osiossa" kuvattiin tätä siten ettäTämä ei ole väistämätöntä, mutta siitä tulee paremmin mahdollistuvaa erillisten olentojen syntymisen kautta.Ken Wilber on kuvannut Friedrich Schellingin (toinen 1800-luvun saksalaisen idealismin merkittävistä ajattelijoista, jonka oppilaan oppilas muuten oli J.V.Snellmann joka on keskeinen henkilö Suomen kielen ja valtiollisen kehityksen historiassa).
toteutuva evoluutio ja korkeampi tietoisuus mahdollistaa sen että edetään kohti hyvää.
Ken Wilber on kuvannut Friedrich Schellingin (toinen 1800-luvun saksalaisen idealismin merkittävistä ajattelijoista, jonka oppilaan oppilas muuten oli J.V.Snellmann joka on keskeinen henkilö Suomen kielen ja valtiollisen kehityksen historiassa).Bernardolla on myös kuolemasta se ajatus että jos elollisen olennon syntymä tarkoittaa uuden erillisen kokemuksen syntymistä niin vastaavasti kuolema tarkoittaa tuon erillisyyden loppumista ja ajatus siitä että niistä kokemuksista joita erilliseen kokijaan on kertynyt tulee kuoleman tapahtuessa osa maailmankaikkeuden kokemusta ja näin rajaton kokija saa meidän rajallisten kokijoiden kautta arvokkaita kokemuksia osaksi itseään. Tästä en osaa sanoa, mutta se antaa merkitystä kuolemalle ja toisaalta myös antaa merkitystä kokemuksille joita me koemme elämän aikana, olivatpa ne kuinka kamalia tai kuinka ihania tahansa. Ja tästä filosofisesta ajatuksesta juontaa juurensa viikatemies kuoleman personifioituna kuoleman esitystapana, koska viikatellahan nimenomaan korjataan satoa jota elämän aikana on kerätty.kehitys on edennyt siihen suuntaan että syntyy rajallisia olentoja? Yksi tapa ymmärtää se on että ilman sitä korkeampi tajunta ei olisi mahdollista, eli korkeampi tajunta edellyttää sitä että muodostuu rajallisia olentoja. Ja se tuntuu ainakin pitävän paikkaansa että
Juutalaisilla on vähintäänkin Shakta-filosofioiden vertaista filosofiaa, mistä johtuen olisi tosi kiinnostavaa ymmärtää heprean kieltä ja löytää käsiin juutalaisten filosofisia tekstejä.
On ihan perusteltua ajatella että yksilöiden kehityksen myötä myöskään maailma ei itsessään ole muuttumaton vaan muuttuu ajassa mutta hyvin hitaasti. Yksi kaveri on hahmotellut miten jotkin fysiikan vakiot ovat mahdollisesti muuttaneet ajassa suuruuksiaan. (Are physical constats actually constants?) Rubert Sheldrake
Mutta Bernardon mukaan Arthur ei nähnyt tämän maailmankaikkeuden kokijan (Jumalan) itsessään omaavan kehittyneitä mentaalisia kykyjä, mikä on ainakin siltä osin perusteltu näkemys että kuten me havaitaan niin maailmankaikkeus käyttäytyy hyvin säännönmukaisesti mistä johtuen on ollut mahdollista havaita ja luonnostella fysiikan lait / luonnonlait ja kehittää vaikkapa insinöörisovelluksia tai toimivaa lääketiedettä.Idealistinen filosofia (jonka perusajatus on että "sisäinen kokemus" eli kokemus siitä miltä tuntuu kokea on olemassaolon perimmäisempi luonne)
ymmärtää aistihavainnot siten että ne ovat aistien meille välittämiä esityksiä jotka vastaavat "sisäisestä kokemuksesta" joka idealistisesta maailmankatsomuksesta käsin nähdään olevan olemassaolon perimmäisempi luonne. Eli filosofinen idealisti ajattelee että maailman olemassaolon perimmäisempi olemus on "sisäinen kokemus" eli se miltä tuntuu olla maailma ja meillä on rajallisina olentoina ainakin normaaleissa tajunnantiloissa tähän vain rajallinen perspektiivi joka rajoittuu kokemukseen siitä millaista on olla sellainen olento joka kukin meistä on.
Materialistisesta maailmankatsomuksesta poiketen idealistisesta maailmankatsomuksesta käsin ymmmärretään siten että nämä aistihavainnot eivät ole itsessään todellisuuden perimmäisin olemus, vaan ainoastaan aistien meille välittämä pinnallisempi kokemus jostain "sisäisestä kokemuksesta".
vaan perimmäisin olemus on sisäinen kokemus ja aistihavainnot edustavat vain meidän aistien meille välittämää pinnallista kokemusta jostain mikä on olemassa, mutta joka .
Eli kokemus on ensisijainen asia.
Ja empiirisiä tieteellisiä havaintoja maailmasta voidaan selittää materialistisen maailmankatsomuksen sijaan myös idealistisesta maailmankatsomuksesta käsin siten
että aluksi ei ollut kuin yksi kokija ja kaikki oli yhtä kokemusta, mutta tuolla kokijalla joka voidaan ymmärtää siis maailmankaikkeudella oli tarvetta kehittää hienostuneempaa käsitystä todellisuudesta
kuvaa tätä historiallisesta perspektiivistä siten että alunperin ei ollut
Olennaista tuossa on että
ja se mitä havaitsemme aisteilla on aistien meille välittämä kokemus siitä joka on olemassa - eli aistihavainnot eivät ole asian perimmäisin olemus mutta ne on meidän kokemus siitä joka on todella olemassa.
Ja eliöiden evoluution tuotoksena satojen miljoonien vuosien kuluessa on kehittynyt sellaisia eliöitä joilla on aistit.
Aistihavainnot eivät kuitenkaan ole asian olemus sinänsä vaan ainoastaan meidän jostain muusta joka on olemassa. Rajallisina elävinä olentoina meidän kokemus ainakin yleensä rajoittuu rajallisiin itseihimme.
Ja kokemus on tätä perimmäisempi asian olemus. Ja rajallisessa muodossa elävänä olentona meillä ei ole suoraa yhteyttä todellisuuteen muuta kuin oman kokemuksemme kautta mutta näissä lukuisissa filosofioissa muinaisista ajoista lähtien on
jonka olen oppinut tuntemaan Shakta-joogakoulun Miskan ansiosta jonka mielestä Bernardo sanoittaa tietämättään muinaista Shakta-filosofiaa nykykielessä ymmärrettävällä tavalla.