Bhagavadgita

Bhagavadgita on ehkäpä keskeisin joogateksti. Vaikka sen keskeinen aihe on jooga, niin yhtälailla se on dharma. Koko kirja alkaa sanalla dharma.
Alussa sokea kuningas Dritarashtra pyytää selvänäköistä palvelijaansa Sanchayaa kertomaan mitä Pandun poikien ja Kurun poikien välisen sodan taistelukentällä on tapahtumassa.
Dharman kentällä, Kurun kentällä, kun minun joukkoni ja Pandun pojat kokoontuivat vastakkain valmiina taisteluun, mitä he tekivät Sanchaya?
Sanchaya alkaa kertoa sokealle kuningas Dritarashtralle miten sotajoukot kokoontuvat kentälle, keitä eri sotajoukoissa seisoo ja minkälainen tunnelma taistelukentällä vallitsee.
Sanchaya myös kertoo että Pandun poikien armeijaa johtava prinssi Arjuna kehottaa ajamaan sotavaununsa taistelukentän keskelle juuri ennen taistelun alkamista.
Taistelukentän keskellä Arjuna katsoo molempia joukkoja ja tulee tietoiseksi siitä että vastapuoli koostuu hänen omista sukulaisistaan, opettajistaan ja ystävistään. Pandavat ja Kauravat ovat siis keskenään serkuksia. Arjuna, jonka tehtävänä on antaa omille joukoilleen taistelukäsky, alkaa epäillä että eikö sotaan ryhtyminen ole dharman (oikeudenmukaisuuteen, järjestykseen, ja harmoniaan pyrkimyksen) vastaista?
Hän sanoo ajurilleen Krishnalle, että jos me nyt käydään sotaan omia sukulaisiamme vastaan niin me rikotaan dharman säädöksiä ja johdetaan koko maailma sekasortoon. Arjuna vaipuu epätoivoon ja sanoo että minä en anna taistelukäskyä.
Pandun pojat edustaa dharmaa ja Kurun pojat edustaa adharmaa (pahuutta ja kaaosta). Nämä kaksi voimaa kohtaavat dharman kentällä. Ollaan dharmaa koskevien kysymyksenasettelujen ytimessä. Kyseessä on siis arkkityyppinen vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä jotka ovat toistensa sukulaisia ja niitä sitoo toiseensa monet sosiaaliset siteet jotka tekee tilanteesta monimutkaisemman. Dharma ja adharma ovat potentiaaleina läsnä kaikessa, ja jokainen toimintamme ja toimimatta jättäminen vaikuttaa dharmisesti tai adharmisesti tai jotenkin niiden väliltä ja jollain voimakkuudella.
Ristiriita joka tähän asetelmaan liittyy saa Arjunan epävarmaksi siitä miten pitäisi toimia? Hänen pitäisi johtaa dharmaa edustava armeija eli tehdä dharmaa eli hyvettä, oikeudenmukaisuutta ja järjestystä toteuttava ja tukeva päätös, mutta ei osaa ratkaista tilannetta. Jos hän taistelee niin sukulaisia kuolee, jos hän ei taistele niin Kurun pojat eli epäoikeus ja itsekkyys saavat vallan. Eli hyviä vaihtoehtoja ei näytä olevan.

Bhagavadgitan alkukohtaus johdattaa lukijan kysymään, mikä oikeastaan on oma tehtävämme tässä ajassa ja tässä paikassa ja tässä kehossa, ja miten meidän tulisi toimia?

Arjuna rypee epätoivossaan ja silloin hänen ajurinsa Krishna menettää malttinsa ja sanoo nyyhkyttävälle prinssille että ryhdistäydy ja kerää itsesi. Krishna muistuttaa Arjunaa siitä että tämä on syntynyt Kshatriya-sukuun eli sotilaiden säätyyn, ja siksi hänen synnynnäisen elämäntehtävän tuoma velvollisuus on taistella. Juuri ryhtymällä tähän taisteluun Arjuna toteuttaa ihmiselämän korkeinta päämäärää eli harjoittaa joogaa.
Joogalla tarkoitetaan Bhagavadgitassa kaikkia menetelmiä joilla ihminen voi saavuttaa yhteyden todellisuuden perimmäiseen olemukseen eli puhtaaseen kuolemattomaan tietoisuuteen.
Ei tarkoita vetäytymistä yhteiskunnallisesta osallistumisesta, tai vetäytymistä velvollisuuksista joita ihmisen elämään liittyy.
Joogan harjoittaminen ei tarkoita luopumista perheen perustamisesta, työn tekemisestä tai elämänmenoihin osallistumisesta. Ulkoisia toimia, kehon, hengityksen ja mielen hallinta, omistautuminen mietiskelylle (sanyasa - maailmasta luopuminen).
Arjuna pyrkimys rinnastuu askeetikon toimimattomuuteen ollen irti ilmentyneestä todellisuudesta. Tämä on kuitenkin väärä lähtökohta.
Mikään olemassa oleva ei voi olla jatkuvasti osallistumatta toimintaan. Aivan kaikki toimii jatkuvasti, jopa puhdas tietoisuus kaiken olevan takana eli maailmankaikkeus.
Jos ihmiset kieltäytyy oman dharmaa tukevan tehtävän noudattamista, tästä ei seuraa mitään hyvää. Ihmisen ei tule hylätä maailmaa ja luopua toiminnasta, vaan toimia oikealla asenteella. Tämä ajatus muodostaa Bhagavadgitan joogaa koskevan opetuksen perustan.
Itsensä toteuttamisen sijaan Bhagavadgitan käsitys on se että svadharma on jotain mikä perustuu kunkin ihmisen muuttumattoman olemuksen aikaan saamaan persoonallisuuspiirteisiin. Ihmiselämän päämäärä on siis vain selvittää oma olemuksensa ja toteuttaa sen mukaista päämäärää.
Ihmisen synnynnäiset piirteet myös määritteli vedalaisessa yhteiskunnassa tehtävän lisäksi ihmisen varnan eli säädyn, sekä elämänvaiheen.
Bhagavadgitassa keskeisin dharman ulottuvuus on svadharma (oma dharma - oma elämäntehtävä):
On parempi hoitaa oma velvollisuutensa edes joten kuten, kuin toisen velvollisuus hyvin.
On parempi kuolla oman velvollisuutensa vuoksi, kuin menestyä toisen velvollisuuksien hoitamisessa.
Prinssi Arjuna on taipumuksiltaan Kshatrya, soturi - ja Kshatryan tehtävän toteuttaminen on myös hänen elämäntehtävänsä.
Soturin tehtävä on jotain sellaista mitä Arjuna ei haluaisi toteuttaa, sillä se olisi Arjunan näkemyksen mukaan ristiriidassa hyvän ja oikeudenmukaisuuden kanssa ja johtaa koko todellisuuden kaaokseen. Mutta asia on juuri päin vastoin eli jos Arjuna kieltäytyisi toteuttamasta omaa Kshatryan elämäntehtävää, niin juuri se johtaisi kaaokseen.