Dharma ja svadharma

Dharma on intialaisen kulttuurin tärkein käsite (viittaa universaaliin pyrkimykseen löytää tasapaino/autuus). Dharma on käsite johon suomen kielestä ei löydy suoraan vastinetta, mutta sitä on käännetty sanoiksi kuten velvollisuus/hyve/moraali/totuus/kosminen laki/luonnon järjestys/oikeudenmukaisuus. Sana perustuu juureen "dhr" = kannatella. Yksi tapa kääntää dharma on "olevan kannattelija".

Dharma tarkoittaa käsitystä siitä että maailmankaikkeus on dynaaminen itseään säätelevä systeemi jossa vallitsee lähtökohtaisesti pyrkimys autuuteen, järjestykseen ja tasapainoon (joka toteutuu vaihtelevalla menestyksellä). Dharmaan liittyvän käsityksen mukaan kaikella ja jokaisella on oma ominaisuuksiinsa perustuva paikkansa ja tehtävänsä, jonka osa löytää ja toteuttaa onnistuneesti ja osa ei, ja jonka toteuttamalla voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea maailmaa.

Dharma on kaikissa elävissä olennoissa ja maailmankaikkeudessa itsessään vaikuttava pyrkimys tukea tasapainoa ja harmoniaa. Adharma on dharman vastakohta eli kaikissa elävissä olennoissa ja maailmankaikkeudessa itsessään vaikuttava dharman toteutumista horjuttava toiminta. Kaikki elävät olennot pyrkivät lähtökohtaisesti dharman toteutumiseen oman toiminnan kautta. Voidakseen elää hyvää elämää, ihmisen täytyy mukautua tähän periaatteeseen ja löytää miten pystyy tukemaan autuuden toteutumista mahdollisimman paljon (svadharma).

Bhagavadgitan mukaan jooga on sitä kun ihminen toimii omaan persoonallisuutta laajempiin ominaisuuksiin perustuvan olemuksen mukaisesti toteuttaen sitä mikä vie maailmaa kohti hyvää ja tasapainoista. Se johtaa Bhagavadgitan sanojen mukaan syvimpään mahdolliseen täyttymykseen ja ymmärrykseen elämästä ja todellisuudesta.

Joogafilosofialla on käytännöllinen filosofia, joka pyrkii tarjoamaan vastauksia perustavimpien inhimillisten kysymysten käsittelyyn ja välineitä käytännön toimintaan erilaisissa tilanteissa. Shakta-joogaperinteiden (Kula, Trika jne.) näkökulmat svadharman eli oman tehtävän löytämiseen: ihmisen noudattaessa joogaan liittyviä harjoitteita kuten asana-, pranayama-, ja bandha-harjoitteita, ihmisen vapautuessa jännitteistä vähän kerrallaan ihminen saavuttaa yhä tasapainoisemman tilan jossa hyvä ilmenee ihmisessä luonnostaan yhä voimakkaammin. Tätä kutsutaan cod-prosessiksi tiibetinbudhalaisuudessa. Cod-prosessia on kuitenkin hyvä tukea myös opiskelulla.

Varnashrama Dharma:

Länsimaisen ajanlaskun alun edeltävinä vuosisatoina Intiassa muodostui erittäin yksityiskohtainen oppi siitä miten ihmiset jakautuu erilaisiin tyyppeihin ja minkälaiset ihanteet, oikeudet ja velvollisuudet kutakin näistä tyypeistä koskee. Lisäksi muinaisessa Intiassa vallitsi erittäin systemaattinen ihmisen elämänkaaren vaiheista ja kutakin vaihetta koskevista ihanteista ja velvollisuuksista. 

Varna-Ashrama-Dharma on käsitys varnojen (henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvan ammattisäädyn) ja ashramoiden (elämänvaiheiden) oikeasta (dharmaa toteuttavasta) järjestyksestä. Ihmistyyppien ja niiden pohjalta muodostuneiden säätyjen, ja ihmisen elämänkaaren vaiheiden katsottiin ilmentävän dharmaa inhimillisen toiminnan tasolla ja sen noudattamisen katsottiin takaavan kosmisen tasapainon säilymisen ihmisten osalta.

Ashramoita (elämänvaiheita) on neljä, joista jokaiseen kuuluu tietyt oikeudet, velvollisuudet ja ihanteet, joiden noudattamista pidetään dharman toteuttamisena käytännössä:

1) Brahmacharya (opiskelijan elämänvaihe): päämäärä/ihanne dharma; totuuden etsinnäksi. Selvittää oma paikkansa maailmassa.

2/-) Grihasthaya (perheellisen elämänvaihe): päämäärä/ihanne artha (aineellinen hyvinvointi) ja kama (nautinto): vakaa maallisen hyvinvoinnin olosuhteet - wealth.

3/-) Vanaprastha (metsässä asuminen - eläkeikä): siirtymävaihe kahden elämänvaiheen välillä - eläkeikä.

4/2) Sannyasa (maailmasta luopuminen): päämäärä/ihanne moksha; vapautuminen - maallisesta omaisuudesta luopuminen ja joogalle omistautuminen. Sannyasaan voi siirtyä jo heti ensimmäisen eli Brahmacharya elämänvaiheen jälkeen jos itsetutkiskelu johtaa siihen valintaan.

Varnoja on neljä:
Brahmana eli Bramiinit (papit ja oppineet)
Kshatriya (hallitsijat ja soturit)
Vaishya (kauppiaat ja viljelijät)
Shudra (käsityöläiset ja palvelijat)

Se mihin varnaan ihminen kuului määräytyi hänen luontaisten taipumustensa mukaan. Varna ei siis periydy, kuten sääty-yhteiskunnassa sääty periytyy ja nyky kastilaitoksessa kasti periytyy. Jokaisella ihmisellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa joiden perusteella he valitsivat varnansa. (Tätä kuten niin montaa muutakin yhteiskunnallista aatetta on käytetty sittemmin vallan välineenä eikä nykyisessä kastijärjestelmässä varna valikoidu synnynnäisten ominaisuuksien perusteella vaan periytyy mikä on merkittävällä tavalla alkuperäisen varna-rakenteen kautta katsottuna vastoin dharman ajatusta.)

Varnat henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuen:
Brahmanat (tantrikat): kykenevät käsittelemään tietoa ja opettamaan.
Kshatriyat: Fyysisiä päätyvät sotureiksi (turvallisuuden ylläpitäminen) ja strateginen ajattelu päätyy hallitsijoiksi (poliittinen valta)
Vaishyat: yrittelijöitä, taitavia rahan kanssa, sosiaalisia.
Shudrat: hyviä noudattamaan ohjeita ja auttamaan yksinkertaisemmissa töissä: käytännön ammatit.

Jokaisella varnalla oli omat ihanteensa, oikeutensa, rajoituksensa ja velvollisuutensa, jotka perustuivat varnalla tehtäviin ja siihen mitä niiden on katsottu metafyysisesti edustavan. Varnat olivat vähän kuin ammatteja mutta samalla elämäntapoja joiden mukana tulee valtaa, vastuuta ja rajoitteita samassa suhteessa joko kaikkia enemmän tai kaikkia vähemmän. Shudrat edustavat kaikkein konkreettisinta tasoa todellisuudesta ja heillä ei ole paljoa vastuuta, joten heillä on myös paljon vähemmän rajoitteita ja velvollisuuksia. Mitä korkeammalla hierarkiassa, sitä rajoitetumpaa elämä ja kontaktit muihin ihmisiin on, koska vallan mukana kasvaa myös vastuu käsi kädessä. Bramiinien tehtävänä oli ymmärtää varnoista kaikkein parhaiten tietoisuutta/kokemusta/maailmaa itseään ja siksi heidän piti keskittyä siihen tehtävään huolella eivätkä he saaneet osallistua ilmenneen todellisuuden järjestämiseen poliittisen vallan kautta tai vaurauden keräämiseen. He saivat vain oppia ja opettaa.