Katkos

Filosofinen katkos lännessä: Herakleitos eniten jäljellä olevaa materiaalia (Heidegger & Colli)

Filosofinen katkos idässä: keskiajan kuningaskuntien tuho

https://en.wikipedia.org/wiki/Middle_kingdoms_of_India

Kuningaskunnat tuhoutuivat mutta jooga ei tuhoutunut. Jooga päätyi metsii. Yhteiskunnasta tuli joogaharjoitusta paheksuva, siinä missä kuningaskunnat olivat ylläpitäneet joogaa.

Joogeista tuli metsäporukoita jotka elivät yhteiskunnan reunamilla. Jos tuli kova nälkä, niin askeetikot lähtivät tekemään erinäisiä temppuja; yleinen kansa tunsi joogit vain tempuntekijöinä, fakiireina jne. Yhteiskunnan reunamilla kuitenkin ylläpidettiin perinteitä ja monet klassiset joogatekstit syntyivät tuolloin. Merkittävimmistä kolmesta joogatekstistä jotka ovat tuoneet asanan maailmaan ovat Hatha Yoga Pradipika, Shiva samhita ja Gerandha samhita ja kaikki ne ovat tuolta aikakaudelta. Ajan painostavasta luonteesta johtuen ne ovat täysin salakielellä kirjoitettuja. Vain perinteessä koulutettu voi niitä ymmärtää. Metsässä ollessaan asanat olivat merkittävässä roolissa siinä harjoituksessa. Tantristen kuningaskuntien filosofia kulkeutui metsään ja siellä tehtiin huipputekstejä, mutta niitä tulkitaan salakirjoituksesta johtuen vähän huonosti tänä päivänä perinteiden ulkopuolella. 1700-luvulla nämä metsäporukat ovat jo korruptoituneita maantierosvoja joina heidät tunnetaan. Englannin kielen sana "thug" eli roisto viittaa yhteen joogiporukkaan, josta oli tullut mafian kaltainen. Silloinkin siellä vielä oli kyllä myös sitä tietoa, koska kula-tradition linjan todellisia joogaa harjoittavia opettajia on elänyt yhteiskunnan laitamilla vielä silloinkin - ei ainoastaan maantierosvoja. Näkyvä kulttuuri hiipui 1800-luvulla. Kukaan ei yleisistä intialaisista tiedä enää 1800-luvun lopulla tiedä mitään joogasta. Intia oli kuitenkin nationalistisessa hurmoksessa ja brittiläisen koululiikunnan sijaan nationalistiset intialaiset löysivät heidän maassaan harjoitettuja asana-harjoitteita joka nähtiin muinaisena intialaisena voimistelumuotona. Näin syntyi moderni jooga.

Usein on sanottu että jooga matkusti Intiasta muualle maailmaan. Mutta jooga ei varsinaisesti matkannut vain Intiasta Amerikkaan tai Eurooppaan, vaan matka maailmankuvasta toiseen esimodernin ja modernin joogan välillä. Esimoderni jooga tulee monistisen idealismin perinteestä. Kun taas moderni jooga tulee monistisen materialismin perinteestä. Monistinen idealismi tarkoittaa että pidetään mieltä perustavana asiana maailmassa eikä ainetta. Materialisti selittää selittää ilmentyneen todellisuuden syntyä siitä näkökulmasta että mistä kaikki materia tulee. Tyhjästä tuli alkuräjähdys ja energia muuttui materiaksi. Idealisti selittää ilmentyneen todellisuuden syntyä siitä näkökulmasta että miten mieleen syntyy sisältöä. Mutta kun antropologit, indologit ja buddhologit ovat yrittäneet ymmärtää idealistista maailmankuvaa materialismista käsin niin he eivät ole ymmärtäneet mistä on kyse - siellä ei todellisuudessa ole yritetty selittää sitä mistä kaikki aine tuli koska ne eivät olleet materialistisia perinteitä, vaan ne yrittivät kertoa miten kosmiseen mieleen tulee sisältöä. Nämä perinteet ajattelivat että se mitä kutsutaan maailmaksi on se sisältö mikä tähän mieleen tulee. Esimoderni joogi ajatteli että maailma on pohjimmiltaan tietoisuus ja kukin meistä on rajallinen pisara siinä tietoisuudessa. Olemme mielessä, mutta meissä on myös katkos, eli koemme itsemme ulkopuolisen erillisenä minusta. Bernardo Kastrupin teos - "the idea of the world" on käänteentekevä teos tässä suhteessa. Hänestä on tullut Scientific Americanin eli yhden kuuluisimman tiedejulkaisun - neljä luetuinta artikkelia oli kaikki Bernardo Kastrupin kirjoittamia. Bernardon ajatuksista on tullut valtavirtaa tutkijoiden piirissä. Eli idealismi on tekemässä paluun.

Jos todellisuus on pohjimmiltaan mielen kaltainen, niin miten tämä mieli saa sellaisia sisältöjä kuten tämä maailma? Mitä mieli oikeastaan on (mieli pyrkii miettimään omaa olemustaan)? Värähtely, taajuus, resonanssi on jokin rooli mielen toiminnassa. Neurologia on alfa-, beta-, gamma-, delta- aaltojen tutkimusta. Nukkuvalla toinen aallonpituus voimistuu ja voimistelemalla toinen aallonpituus voimistuu. Muinaiset joogit ovat ottaneet saman lähestymistavan kosmokseen. Mielen sisältöä on helpoin lähestyä värähtelytaajuuksian kautta. Yhteenveto kosmoksessa on "om [aum]" - värähtelyä. Musiikin teoria on kaunis tapa ymmärtää joogaa. Jos otetaan mikä tahansa perusäänne niin sille löytyy eri äänen korkeudelta eli eri taajuudelta löytyviä ääniä jotka kuitenkin kuulostaa vähän samalta. Lähimmät toisiltaan kuulostavat äänteet muodostavat oktaavin musiikin teoriassa. Eli saman kappaleen voi soittaa monella eri korkeudella. Oktaavin välillä on 12 eri ääntä jotka kuulostaa hyvältä vaikka ääniä on loputtoman paljon siinä välillä. Myös intialainen oktaavijako jossa on myös välisävelmiä lepää oikeasti näiden 12 äänteen varassa joista voidaan hyppiä oktaavista toiseen. Kun idealisti selittää suurta syntymätarinaa miten maailma kehittyi eli miten mieli sai sisältöä, niin maailman ollessa värähtelyä jolla on 12 erilaista ominaisuutta jotka keskustelee toistensa kanssa. Tätä kutsutaan joogakoulukunnissa ja itse asiassa ympäri maailmaa auringoksi (ilmeneväksi todellisuudeksi - vastakohtana kuulle eli tietoisuudelle joka havainnoi tätä ilmentynyttä kokemusta). Mitataanpa mitä tahansa, varsinkin aikaa, niin tämä 12 systeemi on mukana.

Ayurveda ajattelee että meissä itsessämme on 12 eri värähtelyä. Sirkadiaaninen rytmi, josta on jo annettu nobel palkintokin. Sirkadiaaninen rytmi tarkoittaa. Meidän elimistö menee joka vuorokausi 12 rytmin läpi. Eri kellonaikaan nautittu lääke voi toimia jopa päinvastoin jossain tapauksessa eri kellonaikana nautittuna koska elimistössä on käynnissä eri prosesseja. Sirkadiaaninen rytmi määrittelee dopamiinin aktiivisuuden ja serotoniiniaktiivisuuden, milloin ruoansulatus on aktiivisimmillaan (How we sleep / Miksi nukumme?). Ayurveda on puhunut tästä iät ajat. Jokaisessa meissä on ikään kuin 12 eri taajuutta. Tietty kieli lähtee soimaan kun resonanssiäänenkorkeus värähtelee muualla. Resonanssi tarttuu. Ayurveda ajattelee että maailmankaikkeus soi kokoajan - ja jokaiseen meistä tarttuu tämä värähtely resonsnssina. Kahden tunnin välein soi eri taajuus tai paremminkin eri sointu ja on 12 eri ikkunaa vuorokaudessa, mistä muodostuu sirkadiaaninen rytminä haviaitut vaikutukset. Se mahdollistaa sen että elimistö kykenee ylläpitämään itseään. Niin kauan kuin rytmi toimii niin kaikki sujuu hyvin. Miten organismi kykenee ylläpitämään itseään. Meillä on lukuisia itsesääteleviä prosesseja käynnissä miten elimistö kartoittaa tilannetta ja reagoi. Ja koska eri puolilla elimistöä käyvät prosessit osaavat toimia yhteistyössä niin me pysytään hengissä. Joku osa saattaa kuitenkin pettää ja tulokset ovat huonoja. 

Virhettä tai epätasapainoa kutsutaan ayurvedassa sanskritin kielisellä termillä "dosha".  Orkesteri voi epäonnistua kolmella tavalla. Vata dosha (virhe) edustaa sitä että osa rytmittää liian aikaisin ja osa liian myöhään eli keskinäinen synkroni pettää. jos kaikki on liian aikaisessa systemaattisesti suhteessa oikeaan rytmiin, niin se olisi pitta dosha. Jos kaikki tulee jäljessä niin se on kapha dosha. Tri-dosha ottaa kaikki kolme huomioon ja tasapainottaa kaikkia kolmea tapaa. Jokaiselle 3:lle doshalle on 5 aladoshaa joista on kaikista jälleen 5 aladoshaa. Eli siinä tulee lukemattomia tapoja miten ihmiskeho voi olla epätasapainossa. Ayurvedassa on ihan samanlainen esimodernin monistisen idealismin ja modernin monistisen materialismin välinen katkos kuin joogassakin. Doshat ymmärretään modernissa ayurvedassa kehotyyppinä - ja ajatellaan että on joko kapha, vata ta pitta tyyppi ja pitää tehdä harjoitukset sen mukaan. Doshat eivät ole staattisia eikä sinänsä synnynnäisiä. Prakruti on synnynnäinen, mutta dosha perustuu siihen että joka päivä on käydään läpi eri doshat. Kapha dosha. Kapha doshan paras lähettiläs on liman eritys. Pitta doshalla sappinesteen voimakas eritys.

Orkesterin pitäisi osata ainakin 12 nuottia. Jokainen 2 tunnin ikkuna on perusääni joka antaa elimistön virittää kohdilleen soinnun joka vaihtelee kahden tunnin välein. Jokainen päivä samat soinnut läpi. Paitsi sitten on myös vuodenaikarytmit - eläinradan tähtikuvioissa esitetty. Martin Sweatman Glasgown yliopistosta on selvittänyt eläinradan tähtikuviot jotka on esitetty jo Lascaun luolamaalauksissa 30 000 vuotta sitten. Ayurveda siis näkee 12 ikkunaa elimistöön. Ayurvedassa on 12 dhamania eli vähän sama kuin kiinalaisessa lääketieteessä 12 meridiaania 12 pääelimeen liittyen.

Asana on kaikista helpoin ymmärtää viritysmenetelmänä kehon 12 nuotin järjestelmälle. On jonkinlaista oiretta. Viritetään elimistö itse. Kaikkien asana-harjoitusten äiti on aurinkotervehdys joka on ollut 12 asanan ja 12 mantran sykli jossa otetaan kaikki aspektit. Ja se on vaativa harjoitus jolla mestari voi ikään kuin soittaa nämä 12 nuottia läpi. Sitä ennen on muita menetelmiä joilla 12 aspektin läpikäyminen hiotaan.

Hatha yoga pradipikassa lukee: "Siddha asana on paras - istu siinä 12 vuotta. Shiva teki 84 asanaa mutta niistä 4 on parasta." Se kohta pitää lukea siten että täyttymys on 12 sykli. Tämän 12 täyttymyksen syklin 4 aspektia on pääpointti. Martin Sweatman huomasi että jo silloin 30000 vuotta sitten Lascaun luolassa eläinradasta aina annettiin 4 osaa kerrallaan. Ja tämä oli ratkaisevaa siinä että koodi onnistuttiin ymmärtämään. 12 syklissä on 4 tärkeintä aspektia ja sille symboli on svastika joka edustaa asanaharjoituksen neljää merkittävintä aspektia. Eletään aikaa jolloin symbolitkin ovat hassussa käytössä. 12 sykli jossa on 4 tärkeintä aspektia. Esim 12 kellotaulu joka jaetaan varttitunteihin. Hatha yoga pradipika sanoo siis että nämä neljä aspektia pranasysteemistä tulee ottaa huomioon. Voit tehdä sen 12 asanan täytytymyksellä tai seuraavien asanoiden avulla... salakielellä.

Jos lähdetään pranalähöisesti rakentamaan niin järjestys on melko olennainen. Kun itsesäätelevä systeemi pitää itsestään huolta niin seuraavat huoltotoimenpiteet rakennetaan pohja edellisellä. Ne on vähän kuin rappuset jotka kivutaan järjestyksessä. Ja hyvässä asanaharjoituksessa on vielä apurappusia, että ei tarvitse kuin vähän tepsutella niin kuka tahansa pääsee sen läpi. Tämä tunnetaan tri-dosha -tasapainottavana sarjana eli tasapainottavana sarjana koska se tasapainottaa kaikkia aspekteja.

Miten orkesteria vertauskuvallisesti soitetaan asanaharjoituksen avulla?

Asana ei ole asento. Tietty asento ei tuota tietynlaista "sointua" joka rytmittää jotain elimistössä. Kyllä jokaisella asennolla on vaikutus elimistöön, mutta paljon suurempi oivallus liittyy siihen, että

Asennon metsästäminen ei palvele tarkoitustaan, mutta on siinä vähän järkeäkin. Asento on vain alusta jollekin mitä halutaan oikeasti tehdä. Elimistön voi jakaa aktiiviseen ja passiiviseen osaan (hatha yogassa "ha" ja "tha" jotka on mantrat auringolle ja kuulle, sisäänhengitykselle ja uloshengitykselle; kiinalaisessa perinteessä puolestaan: jin ja yang). Aktivista osaa symboloi 12 sykli ja aurinko ja passivista symboloi 16 sykli ja kuu. 

Se vaatii paljon johdonmukaista ajatustyötä tai vaihtoehtoisesti jonkun ajatustyön tehneen ajatusten läpikäymistä. Myös yoga auttaa tässä. Mutta myös ilman monistisellle idealismille ominaista näkökulmaa voimme ymmärtää ihmistä. Tensegrity on anatomian suuntaus missä nähdään elimistö kokonaisena ja jossa elimistö jaetaan puristus ja jännityselementteihin. Tense viittaa jännitteeseen ja grity viittaa "integrityyn" eli kokonaisuuteen joka toimii yhdessä. Sen sijaan että jaetaan kaikki lihakset, luut, jänteet ja nivelsiteet jne. miten anatomiassa yleensä tehdään, niin tensegrityn mukaan kehon osat jaetaan niiden roolien mukaan puristaviin ja jännittäviin elementteihin. Iho, rasvakudos, luu jne. kaikki jaetaan niihin minkä tehtävä on puristaa ja niihin minkä tehtävä on jännittää. Puristavia osia on luusto ja lähes kaikki muu on jännite osia. Puristavat osat luo elimistöön rungon ja jännittävät osat saa rungon tiettyyn asentoon. Jos luu menee poikki niin puristava osa pettää ja jos jokin muu menee poikki niin jännitettä aiheuttava osa pettää.

12 sykli opettajakoulutuksessa.

Esimoderni asana eroaa modernista asanasta siten että esimoderni perustuu prana käsitykseen "prana:sta", kun taas moderni jooga perustuu biomekaniikkaan ja fysiologiaan. Pranalähtöinen asana löytyy yleensä vain joogakirjoista, koska ei ole yhtään ihmistä joka täyttäisi ne kriteerit että voisi oikeasti sanoa ymmärtävänsä pranan tiedettä. Katkos ei ole vielä parantunut - vieläkin ollaan katkoksesta toipumistilassa.

Miten lähestyä aihetta prana? Miten osallistua tähän työhön pranalähtöisen asanan ymmärtämisessä.

Ei pidä kategorisesti sanoa mitään tietynlaisista asioista sillä maailma on hyvin monivivahteinen ja kaikkeen sisältyy aina mahdollisuus edetä kohti huonompaa tai parempaa. Se mikä on olennaista on että pyritään kohti parempaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kaula_(Hinduism)

Moderni ja esimodernijooga on viime vuosikymmeninä vakiintunut joogatutkimuksessa, kun on tunnustettu katkos esimodernin ja modernin joogan välillä.
Moderni jooga on jooga joka poistui intiasta ja päätyi erilaisessa länsimaisessa kulttuurikontekstissa harjoitettavaksi.
Mua moderni jooga ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan.
Kiinnostaa vastaukset perimmäisiin ja tärkeimpiin kysymyksiin.
Moderni jooga on ihan kiva mutta esimoderni jooga on jotain minkä edessä vaan ajautuu syvän kiitollisuuden ja ihmetyksen valtaan, miten syvällistä filosofiaa tuolloin on kyetty harjoittamaan..
Miten joku on voinut kehittää näin uskomattoman monimuotoista ja viistasta filosofiaa.
Järisytti kääsityksen historiasta.