Muinaiset lääketieteet ja Kaula (कौल) -perinne
Muinaiset lääketieteet
Yhteiskunnat ovat muuttuneet viimeisien vuosisatojen aikana monilla merkittävillä tavoilla ja muutoksilla on ollut suuria vaikutuksia myös terveydenhuoltoon. Moderni lääketiede edustaa reduktionistista eli osien merkitystä korostavaa katsantokantaa ihmisen terveyteen. Nykylääketieteen avulla osataankin hienosti korjata tai jopa vaihtaa vaurioituneet osat, sekä biokemiallisesti lääkitä erinäisiä vaivoja.
Reduktionistinen katsantokanta ei kuitenkaan itsessään ole kaiken kattava näkökulma. Jos keskitytään vain osissa esiintyvien vaivojen korjaamiseen joko biokemiallisin lääkkein tai osia vaihtamalla tai kirurgisesti korjaamalla, niin ennaltaehkäisevät menetelmät
saattavat jäädä vähemmälle huomiolle ja toisaalta myös elimistön toiminta kokonaisuutena saattaa jäädä huomioimatta, eikä mielenterveyttä ja henkistä kehitystä kyetä tukemaan optimaalisella tavalla.
Reduktionistisen lääketieteen lisäksi terveyteen on olemassa kuitenkin myös myös holistinen eli kokonaisuutta korostava katsantokanta jota muinaiset lääketieteet edustavat. Sana "holistinen" tulee sanasta "whole" eli "kokonainen" ja holistinen ilmiö onkin sellainen jossa kokonaisuus sisältää sellaisia ominaisuuksia osat itsessään eivät sisällä.
Muinaisen lääketiede ymmärtää ihmisen itsesäätelevänä systeeminä, joka kykenee itse hakeutumaan tasapainoon ja korjaamaan itse itseään. Ongelmat voivat johtua myös siitä että kun yleiset olosuhteet heikkenevät liikaa, niin elimistön kyky palautua ja korjata itseään heikkenee, jolloin voi syntyä sairauksia ja monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi pitkittynyt epäoptimaalinen hengitys tai altistuminen stressille, voi kuormittaa
elimistöä merkittävästi ja
ennen pitkään elimistö ei kykenekään korjaamaan kaikkea ja jokin pettää. Merkittävä osa ihmiselimistön vaivoista ei ole vain yhden osan ongelmista johtuvia vaan yleisestä kuormituksesta johtuvia tai jostain hienovaraisesta epätasapainotilasta johtuvia, ja holistiset menetelmät keskittyvät ongelmien ratkaisemiseen tästä näkökulmasta. Esimerkiksi akupunktio perustuu hyvin toisenlaiseen ajatukseen siitä miten elimistö on vuorovaikutuksista koostuva verkosto jossa lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen ja akupunktioneuloilla vaikutetaan tuohon vuorovaikutukseen hyvin erilaisista lähtökohdista rakentuvaan ymmärrykseen perustuen.
Kaula (कौल) -perinne
Monistiseen materialismiin perustuvan maailmankuvan valtavirtaistuminen on johtanut myös siihen että monistisen idealismin maailmankuvasta käsin johdettuun muinaiseen lääketieteeseen perustuvia harjoitteita on alettu katsoa kokonaan erilaisesta näkökulmasta. Esimerkiksi materialismiin ja biomekaniikkaan perustuvissa joogasuuntauksissa painottuu korostuneesti biomekaniikkaan perustuva anatomia ja liikuntaharjoituksellinen ulottuvuus sekä lihaskuntoharjoitteet ja notkeus.
Itse arvostan suuresti Shakta (शाक्त) -joogakoulua (shakta.fi), joka toi Suomeen ainakin vuosisatoja, ellei vuosituhansia harjoitetun muinaiseen lääketieteeseen perustuvan Kaula (कौल) -perinteen, joka on yksi merkittävimpiä Shakta -joogan koulukuntia. Shakta -koulukuntiin kuuluu myös muun muassa Trika (त्रिक) -perinne, jonka tuottamat teokset ovat Kaula -perinnettä paremmin säilyneitä ja joita myös Kaula -perinne suurestii arvostaa ja hyödyntää. Kaula -perinteeltäkin löytyy kuitenkin nykypäivään asti säilynyttä filosofista kirjallisuutta, esimerkiksi teos "Kulārṇava Tantra". Enimmäkseen tietoa on kuitenkin välitetty sukupolvelta toiselle opetuksellisesti ns. suullisena perinteenä ja harjoitteiden kautta.
Monet intialaiset perinteet jäljittää itsensä vedaan (वेद), joka on tieteen muinaisin tunnettu muoto. Vedaa voidaan tarkastella kolmen eri päänäkökulman kautta: vaishnavat tarkastelevat vedaa Vishnun kautta (aurinkosymboliikka: keskiössä elämä itsessään), shaivat tarkastelevat vedaa Shivan kautta (kuusymboliikka: keskiössä se mikä on perustavaa), ja brahmavadiinit tarkastelevat maailmaa Brahmanin näkökulmasta - tosin heitä ei käytännössä enää ole. Kaula (कौल) -perinne kuuluu Shakta-koulukuntaan joka puolestaan kuuluu shaiva-koulukuntaan. Siinä missä Shiva edustaa symbolisesti sitä mikä on perustava, shakti symboloi kaikkea ilmentynyttä maailmankaikkeudessa. Shakti (शक्ति) tarkoittaa voimaa/energiaa/aktiivista. Shakti-traditioita (kaula -perinne mukaan lukien) kiinnostaa että miten maailma toimii ja ilmenee ja miten elää hyvää elämää.
Menetelmät
Monet muinaiset jooga-perinteet ovat vuosituhansia hioneet harjoitteita, joiden avulla elimistö voidaan palauttaa tasapainoiseen tilaan jossa häiritseviä tekijöitä vähentämällä se osaa korjata itseään. Kaula (कौल) -joogassa on monia työkaluja, kuten asana, pranayama ja bandhat, joista harjoitusta lähdetään rakentamaan.
Asana (आसन) on näistä kaikkein ensimmäinen vastaan tuleva menetelmä. Asana ei tarkoita asentoa eikä liikettä eivätkä ne ole olennaisin osa asana -harjoitusta. Asana -harjoituksessa ei siis ole olennaista väkisin viedä itseään jotain asentoa kohti, mikä voi kiputilojen ja jännitteiden luomisen kautta päin vastoin olla merkittävän haitallista. Olennaista asanassa on se että mitä tapahtuu sisällä elimistössä luustolle ja pallealle ja miten kaikki tämä vaikuttaa perustavammalla tasolla kokemukseen. Kun palleaa ja luustoa viedään erilaisiin tiloihin niin koko elimistön sisäinen vuorovaikus muuttuu.
Parhaiten harjoitus edistyy kun jokaisessa asanassa oppii rentoutumaan, päästämään irti ja nauttimaan. Siksi jokainen edistynyt joogaa silmät kiinni. Myös kasvojen rentouttaminen auttaa rentoutumista kaikkialla muuallakin. Syvärentoutumisen kautta puramme stressiä ja muita elimistön sisäisiä häiritseviä tekijöitä. Kun ihminen oppii uppoutumaan meditatiiviseen nautinnolliseen tilaan optimoidussa asanaharjoitteessa niin elimistö kuin itsestään vapautuu jännitteistä ja löytää eheyden ja tasapainon. Rauhallinen ympäristö voi edistää merkittävällä tavalla harjoitusta. Lisäksi jos jokin asana tuottaa kipua niin se voi olla hyvä jättää välistä ja rakentaa rauhassa harjoitusta niin että jokainen asana on nautinnollinen paikka.
Hengityksen korjaaminen kaula (कौल) -perinteen keinoin
Hengitys on tärkein yksittäinen asia joka vaikuttaa elävän olennon hyvinvointiin ja hengitystä korjaamalla voidaan tehdä ihmeitä hyvinvoinnille. Mutta hengitystä ei korjata keskittymällä hengitykseen. Muinainen asana-harjoitus ei ole liikettä hengityksen tahtiin, joka on vain noin 100 vuotta vanha idea. Suuri osa asana-harjoituksesta ei edes ohjata hengitystä milläään tavalla. Olennaista on että kun rentoutuminen tapahtuu, niin elimistö alkaa luonnostaan edetä kohti tasapainoa ja hengitys muuttuu. Ajatus on siis muuttaa olosuhteita niin että tiedostamaton hengitys optimoituu, eikä sen sijaan opetella tietoisesti hengittämään jollakin tavalla.
Kuitenkin hengitystä hyödynnetään kaula -perinteenkin harjoituksissa monella tavalla, mutta näissäkään tapauksissa hengitystä ei tarvitse sen kummemmin erikseen miettiä, vaan ainoastaan seurata ohjausta:
Pohja hyvälle hengitykselle rakennetaan rintakehän kautta, joka terveenä luonnollisesti liikkuu eli laajenee ja supistuu. Nykyään kuitenkaan melkein kenenkään rintakehä ei liiku luonnollisesti koko laajuudessaan. Tätä voidaan korjata laajentamalla rintakehää selällään ollessamme, jolloin kylkivälilihakset ovat täysin rentoina mikä mahdollistaa rintakehän laajenemisen. Sitten kun rintakehä alkaa taas laajenemaan ja supistumaan luonnollisella tavalla hengityksen mukana, niin koko hengitys muuttuu yhä vaivattomammaksi ja helpommaksi.
Hengitystä korjataan lisäksi myös seuraavilla tavoilla:
-Kun maataan vatsallaan niin siinä hengitettäessä kehitetään kykyä täyttää keuhkoja.
-Ns. syklihengitykset ovat ainoa menetelmä jossa jotain, tässä tapauksessa käsiä, liikutetaan hengityksen tahtiin, hyödyntäen keuhkojen lohkorakennetta hengityksessä.
Kun rintakehä, pallea, keuhkot ja keuhkoja ympäröivät lihakset alkavat toimia oikein, niin hengitys luonnostaan tukee hyvinvointia. Kuukausien ja vuosienkin harjoituksen jälkeen hengitys kokoajan muuttuu saavuttaen paremmin optimin.
Shakta-joogan asanaharjoitussarjat
Kaiken asanaharjoituksen perusta on tasapainottava Tridosha -sarja jonka avulla elimistöä saatetaan tasapainoon ja optimoidaan hengitystä, sekä opitaan päästämään irti, rentoutumaan, saavuttaen nautinnollinen olotila. Voi olla järkevää aluksi tehdä pelkästään tasapainottavaa sarjaa ehkä noin kuukauden ajan totuttaen hiljalleen elimistöä joogaan. Mutta myös muiden harjoitusten hyödyntämisellä on oma paikkansa osana monipuolista harjoitusta.
Viyayama -sarja puolestaan kiinnittää huomiota luurankoon, joka tukee ja ohjaa voimia elimistössä. Viyayama -sarja korjaa ryhtiä, asentoa ja liikeratoja eli sitä miten kehoa käytetään, minkä lisäksi se on hyvä lämmittelysarja lopuksi tehtävää tri-doshaa varten.
Eteentaivutusharjoituksessa pallea on keskeisessä roolissa ja sitä viedään harjoituksen ajan eri kulmiin. Eteentaivutusharjoituksen vaikutuksesta voi huomata kuinka elimistö toimii aivan uudella tavalla ja sen ansiosta kaikkien muidenkin asanaharjoitusten koetut vaikutukset muuttuvat merkittävästi.
Aurinkotervehdys on haastavampi, mutta lyhyt sarja joka on siten helppo hioa upeaksi sykliksi.
Dandaharjoituksessa opitaan hyödyntämään koko runkoa voiman tukena, mikä auttaa kaikkea muuta joogaharjoitusta.
Lopuksi
Miska Käppi etsi filosofisia vastauksia pienestä pitäen ja päätti lähteä Egyptiin etsimään filosofista perinnettä ja kun sieltä ei sellaista löytynyt niin etsintä jatkui Intiassa, jossa lopulta määrätietoisen etsinnän avustamana vuosien etsinnän jälkeen löytyi pidempään kestänyt johdonmukaiseen ajatteluun perustuva filosofinen perinne. Tuota perinnettä opiskelleena hän palasi Suomeen ja perusti Shakta joogakoulun yhdessä Otto Kronqvistin ja Juliana Käpin kanssa. Olen syvästi kiitollinen Miskalle hänen tekemästä etsinnästä ja kaula perinteen tuomisesta Suomeen.
