Moksha

Ihmisen teot määrittää sen että onko kokemus miellyttävää vai epämiellyttävää.
sitoo häntä ilmentyneen todellisuuden kanssa jaBrihadaranyaka Upanishad: Kuten ihminen on sellainen tai tällainen, kuten hän toimii ja kuten hän käyttäytyy, sellainen hänestä tulee. Hyviä tekoja tekevistä tulee hyviä; pahoja tekoja tekevistä tulee pahoja. Puhtaaksi tullaan puhtain teoin. Pahaksi pahoin teoin. Sanotaan myös että ihminen koostuu mielihaluista. Kuten ovat mielihalut, niin on myös tahto; kuten on tahto, niin on myös teot; millaisia tekoja teemme, sellaista satoa niitämme.
Karman tarkoitus ei ole opettaa, että on parempi tehdä hyviä tekoja.
Jos moraalisesti oikea toiminta riittäisi kaikkien ongelmien ratkaisuun niin joogaa ei tarvittaisi yhtään mihinkään.
Riittäisi vain että on ystävällinen toisille ja auttaa heikoissa asemassa olevia.
Perustavammalla tasolla karman ongelmassa on kyse siitä että toiminta on koko ilmentyneen todellisuuden syy ja siksi aivan kaikki teot olipa ne hyviä tai pahoja tai seurauksiltaan hyviä tai huonoja, kaikki teot sitoo ihmisen todellisuuteen.
Kaikki teot erottaa ihmisen rajattomasta tietoisuudesta eli todellisuuden perustasta ja sitoo ihmisen rajalliseen olemassaoloon.
Karmaan liittyvät käsitykset perustuu käsitykseen todellisuudesta syklisenä prosessina eli samsarana.
Joogafilosofia opettaa että todellisuus on ikuinen sykli - ikuinen kiertokulku.
Kaikki käy läpi samat syntymän, kasvun, kukoistuksen, kuihtumisen ja kuoleman vaiheet. Tämä koskee niin galakseja, aurinkokuntia, planeettoja, ekosysteemejä, ihmisiä, eläimiä, kasveja, yhteiskuntia, ihmisiä, bakteereja, aivan kaikkea.
Kaikki todellisuudessa aktiivisesti toimii. Ja toiminta on syy miksi asioita tapahtuu ja kaikki jotka toimivat ovat osa tätä ilmentynyttä todellisuutta.Patanjalin joogasutra: karman ja samsaran suhde.
Joogafilosofian mukaan jokaisen elävän olennon todellinen olemus on puhdas, rajaton, ikuinen ja muuttumaton tietoisuus. Sellainen jokainen meistä on pohjimmiltaan. Kaikki olemme yhden universaalin tietoisuuden ilmentymiä.
Mutta meidän kokemus itsestämme on erillinen/rajallinen, ja kokemus maailmasta on muuttuva. Lisäksi me takerrumme tähän rajalliseen peläten rajallisuuden loppumista eli kuolemaa.
Patanjalin Yoga-suutran mukaan meillä on väärä käsitys itsestämme mikä johtuu siitä että tässä rajallisessa tilassa ihmisen tietoisuutta lähtökohtaisesti samentaa moni asia (5 kleshaa):
Avidya (tietämättömyys: pidämme yksilöllistä minuutta meidän todellisena olemuksena)
Asmita (rajallinen identiteetti: kuvittelemme olevamme kaikesta muusta kuin rajallisesta persoonastamme erillisiä olentoja)
Raga (takertuminen: pidämme joistakin asioista - ja haluamme kokea niitä lisää; addiktiot , myös positiiviset addiktiot)
Dvesa (torjunta: on asioita joita me inhotaan ja joita pyrimme välttelemään)
Abhinivesa (elämään takertuminen ja siitä johtuva kuoleman pelkääminen - kuolemaa ei tarvitse pelätä; olkaamme täällä aikamme, tehkäämme täällä tehtävämme ja sitten loppukoon tämä rajallisuus taas hetkeksi).
Näistä siis seuraa Patanjalin Yoga-Sutran mukaan rajallinen käsitys itsestämme.
Tämä on syy sille että me toimitaan ja ollaan osa syklisessä todellisuudessa.
Teot sitovat meidät syklisen todellisuuden myllyyn - karman verkkoon.
Samskara (painauma/tekojen jättämä muistijälki):
Jokainen teko jonka ihminen tekee, jättää häneen muistijäljen. Osa samskaroista aiheuttaa kärimystä ja osa ei aiheuta kärsimystä.
Sellaiset muistijäljet eli samskarat syntyvät silloin kun ihminen tekee henkisiä harjoituksia; esimerkiksi tekemällä joogaharjoituksia ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Ne eivät aiheuta kärsimystä.
Kärsimystä aiheuttavia muistijälkiä eli samskaroita syntyy puolestaan kun ihminen toimii epätietoisuuden tilassa eli toimii tiedostamatta omaa todellista olemustaan.
Kärsimystä aiheuttavia muistijälkiä synnyttävää toimintaa syntyy kahdella tavalla:
Karmasaya: kaikkien ihmisen aiempien tekojen yhteisvaikutus. Se osaltaan määrittelee sitä minkälaisia tekoja ihminen kykenee tekemään tai tekee jatkossa.
Rakentavia, tuhoisia tai näiden sekoituksia.
Vasana: teoista seuraava tiedostamaton taipumus. Uria joihin toiminta ohjautuu myöhemmin helpommin.
Jokainen teko mitä teemme vahvistaa meissä jonkinlaista taipumusta.
Kun teemme jotain niin on todennäköistä että tehdään samalla tavalla uudestaan.
Kaikki toistuva toiminta on harjoitusta.
Mitä useammin ihminen tekee jotain niin sitä todennäköisemmin ihminen toistaa asian uudestaan.
Meidän elämä on tottumusten ja tekojen summa.
Vasanat el tiedostamattomat taipumukset aiheuttavat sen että tietoisuus syntyy aina uudestaan ilmenneeseen olomuotoon.
Vasanat ovat polttoainetta joka laittaa elämän uudestaan liikkeelle, määrittää että minkälaisia kokemuksia ihminen kokee.
Niin kauan kuin ihmisen tiedostamattomassa mielessä on vasanoita, taipumuksia, toiminnan ituja, niin kauan ilmenemisen prosessi jatkuu.
Tietämättömyyden, samsaran ja karman yhteys:
Kun ihminen toimii tietämättömänä omasta todellisesta luonnostaan, hänen toiminta muodostaa muistijälkiä ja taipumuksia ja ne saa ihmisen syntymään uudelleen.
Jos samskarat on tekojen jättämiä muistijälkiä jotka saavat aikaan toiminnan. Mistä enimmäinen teko sitten on lähtenyt liikkeelle?
Kumpi tuli ensin, karma/kriya vai samskara?
Karmalla ei ole alkua; se on aina ollut olemassa.
Tämä johtaa toiminnan metafysiikkaan.
Bhagavadgitan kolmannessa luvussa perimmäisen tietoisuuden henkilöitymä Krishna kertoo pelon vallassa olevalle prinssi Arjunalle näin:
"Ei minulla ole kolmessa maailmassa mitään mitä minun pitäisi tehdä. Ei mitään saavutettavaa jota minulla ei jo ole. Silti minä toimin. Sillä jos en olisi aina mukana toiminnassa, väsymättä, niin ihmiset kaikkialla seuraisivat esimerkkiäni. Ellen minä toimisi, nämä maailmat romahtaisivat, ja siten olisin sekaannuksen aiheuttaja, luotujen tuhoaja."
Krishna palaa myöhemmin karmaan, määrittäen sen olevan "se voima, joka saa aikaan olentojen syntymän".
Karma on koko ilmentyneen todellisuuden, kaiken koettavissa ja havaittavissa olevan perusta. Kaiken todellisuuden ja olemassaolon perusta.
Kaikki asiat jotka ovat olemassa ovat jatkuvassa muutoksen tilassa; kokoajan tapahtuu jotain. Kaikki toimii, mikään ei ole pysähdyksissä.
Todellisuus ei ole staattinen vaan jatkuvassa muutoksen tilassa.
Jokaisella toiminnalla on syynsä ja seurauksensa.
Todellisuus koostuu kaikkien asioiden toiminnasta, joilla on syynsä ja seurauksensa. Tätä voidaan kuvata monimutkaiseksi vuorovaikutukseksi.
Koko todellisuus on loputon vuorovaikutuksen verkko. Ja jokainen olemassaoleva asia on kietoutunut tähän verkkoon.
Karma on läsnä kaikessa ilmenneen todellisuuden piirissä olevassa ja jo sitä ennen potentiaaleissa tapahtuvassa muutoksessa.
Jopa Brahman joka on aina ollut olemassa.
Ajanlaskun alkua edeltävinä vuosisatoina eläneiden muinaisten joogien näkemyksen mukaan elämä vuorovaikutuksen verkkoon kietoutuneena ja samaistuneena viiden kleshan määrittämään rajallisuuden kokemukseen on epätyydyttävää.
Koska elämä on jatkuvaa muutosta niin siinä on mahdotonta saavuttaa pysyvää tyytyväisyyttä. Miellyttävistä asioista joutuu joskus luopumaan ja lisäksi joutuu kohtaamaan myös kärsimystä aiheuttavia asioita. Onko olemassa jotain pysyvää jonka voi saavuttaa? Perimmäinen tietoisuus.
Tätä joogit ovat tavoitelleet. Sana Yoga tarkoittaa yhteyttä. Se tarkoittaa yhteyttä perimmäiseen tietoisuuteen: ikuiseen, rajattomaan ja muuttumattomaan olemassaolon perustaan. Perimmäinen tietoisuus (atman, purusha) on ainoa asia joka on olemassa mutta ei tee mitään. Se ei toimi eikä ole karman vaikutuspiirissä. Joogit ovat pyrkineet luomaan yhteyden perimmäiseen tietoisuuteen. Mutta millä menetelmin?
Askeettiset joogasuuntaukset olivat sitä mieltä että ilmentyneestä todellisuudesta pitää päästää irti koska kaikki toiminta sitoo ihmisen jälleensyntymien kirtokulkuun ja samsaraan, joten looginen johtopäätös on että erilaisten harjoitusten avulla estetään tiedostamattomassa mielessä olevia vasanoita versomasta toiminnaksi ja puhdistaa kaikki toiminnan idut omasta mielestä. Kun ihminen lakkaa toimimasta kaikilla tasoilla - sekä ulkoisella että sisäisellä tasolla, niin silloin hän vapautuu karman otteesta. Asketismi ei kuitenkaan ollut kaikkien kannattama ja valitsema polku.
Krishna korosti että jopa perimmäinen tietoisuus on mukana toiminnassa ja jos se lakkaisi toimimasta, niin koko ilmennyt todellisuus lakkaisi olemasta.
Tämä toteamus liittyy Bhagavadgitan laajempaan filosofiaan, mutta myös siihen että tässä kohdassa Krishna pyrkii perustelemaan Arjunalle että asketismi eli maailman hylkääminen, toiminnasta kieltäytyminen, asketismi, ei ole riittävä ratkaisu karman ongelmaan.
Bhagavadgita ottaa hyvin erilaisen lähestymistavan karman ongelmaan kuin askeettiset suuntaukset.
Bhagavadgita pyrkii perustelemaan että toiminnasta ei ole ylipäätäänkään mahdollista luopua, sillä koko todellisuus on pelkkä toiminnan ja vuorovaikutuksen verkko ja jopa perimmäinen tietoisuus osallistuu tähän. Tämä valtava filosofinen kannanotto muuttaa karman ongelmaa ja ratkaisua siihen radikaalilla tavalla. Bhagavadgitan kolmannessa luvussa sanotaan: "ihminen ei voi vapautua karmasta vain siten ettei ryhdy mihinkään, eikä hän saavuta täydellisyyttä maailmasta luopumallakaan, sillä eihän kukaan voi olla hetkeäkään tekemättä jotain. Ilmentyneen luonnon ominaislaadut (gunat) laitavat kaikki pakostakin toimimaan."
Ratkaisu karman ongelmaan ei ole toiminnasta luopuminen ja asketismi.
Toiminnan saavat aikaan luonnon kolme gunaa:
Sattva (= kirkkaus: harmoninen / rakentava laatu; ylöspäin suuntautuva), rajas (dynaamisuus / muutosvoima), tamas (= sakeus: hajoittava / tuhoava laatu; alaspäin suuntautuva)
Todellisuuden erilaista liikettä. Mistä tahansa asiasta voidaan erottaa sattvinen, rajasinen ja tamasinen ominaisuus.
Esim. kynttilän liekkissä on sattvinen valo, rajasinen on liekin lepatus ja tamasista on se että kynttilä tuhoutuu.
Gunat on joogafilosofian tapa määritellä sitä, mikä kaikesta olemassa olevasta ja toiminnasta löytyy.
Tavoitteena on tavoittaa se mikä on näiden todellisuuden liikkeiden tuolla puolen.
Mitä asiat ovat ilman ominaislaatujaan.
Mikä kynttilän liekki on ilman sen valoa, lepatusta ja polttamisvaikutusta.
Bhagavadgitan mukaan karman ongelma ei ole se että ihminen toimii, sillä se mikä ihmisessä on olennaista ei osallistu muuta kuin näennäisesti tähän toimintaan. Kaiken toiminnan saa aikaan todellisuus itsessään, mutta ihminen on perimmäiseltä luonteeltaan jotain muuta.
Karman ongelma on se että ihminen luulee itse toimivansa, vaikka todellisuudessa hän vain osallistuu gunien eli ominaislaatujen leikkiin ja äärettömän vuorovaikutuksen verkkoon. Tämä luo perustan Bhagavadgitan ymmärrykselle siitä mitä jooga eli yhteyden muodostaminen on ja miten sitä harjoitetaan. Bhagavadgita esittää että ihmisen on mahdollista osallistua todellisuuteen toimia maailmassa ja elämässä tietoisena omasta todellisesta olemuksestaan ja tällöin hänen toimintansa on vapaata karman verkosta.
Bhagavadgitan joogaa koskevat käsitykset jaetaan kolmeen lähestymistapaan.
Tiedon jooga (Jnana yoga): Välitöntä älyllisen pohdiskelun ja analyyttisen erittelyn kautta saavutettun tiedon itsen perimmäisestä olemuksesta (Bernardo).
Vaikuttamisen jooga (karma yoga): svadharman toteuttaminen; kun ihminen luopuu itsekkäistä päämääristä ja hyödyntää synnynnäisiä ominaispiirteitään kokonaisuuden hyväksi - universaalin autuuden pyrkimyksen mukaisesti.
(bhakti yoga); lähestyä maailmaa ikään kuin se olisi persoonallinen olento; jumala. Suorittaa kaikki tekonsa tälle suuremmalle tietoisuudelle.
Kaikissa ihminen lakkaa samaistumasta rajalliseen minuuteensa; lakkaa pitämästä itseään maailmankaikkeuden keskipisteenä.
Toimii jonkin itseään suuremman osana.
Ihminen i
Ongelmaksi muodostuu jos ihminen itse kuvittelee toimivansa eli toimii omasta rajallisuudestaan lähtöisin. Purkaa samaistuminen rajalliseen minuuteen, päämääränä vapautua rajallisesta.
Karma (vuorovaikutuksen verkko)
Karman ongelma (sitoo tietoisuuden rajalliseen olemassaoloon; rajallinen identiteetti, joka on kaiken kärsimyksen juurisyy.
Jooga (Yhteyden palauttaminen todellisuuden muuttumattomaan perustaan, puhtaaseen tietoisuuteen).
Karma on rajallisesta identiteetistä käsin tehty toiminta.
Nähdäänkö kula perinteessä että karma on ikuisen kiertokulun syy?
Jooga pyrkii erilaisin menetelmin palauttamaan ihmisen yhteyden todellisuuden muuttumattomaan perustaan.
Samsara (ikuisen kiertokulun muodostama ilmentynyt maailma)

Kaula systeemi.
Vajrajana-koulukunnankaan mukaan
Maailmaa ei koeta nirvanana;
Jos otetaan vajrayana kirjaimellisesti niin samsara tarkoittaa olemassaoloa ja nirvana tarkoittaa sammumista eli nirvana-tilassa ei koeta mitään maailmaa - samsaraa ei enää ole.
Teosofit käänsivät nirvanan valaistumiseksi joka yleensä viittaa jonkinlaiseen autuuden kokemiseen, mutta nirvana ei tarkoita tätä vaan nirvana tarkoittaa sitä että kaikki kokeminen lakkaa; silloin ei koe kärsimystä, mutta ei myöskään autuutta.
Et tunne rakkautta, vanhemmuutta.
Jos kokee että kaikki on kärsimystä ("Sarvam dukham") ja tärkeintä on vain lopettaa kärsimys, niin buddhalaisilla on tarjota menetelmät nirvanaan, mutta kovinkaan moni ei sitä tavoittele, sillä kärsimyksestä vapautuminen tarkoittaa myös mahdottomuutta kokea autuutta.
Jopa historiallisesti tämä on vain marginaaliporukan juttuja.
Se määrittelee sen
Korkein mahdollinen hyvinvointi on autuuden kokemus.
Sulla on täysi vapaus ilmentää sitä mikä tarkoittaa vapautta.
Vain toimiminen maailmassa voi johtaa arthaan eli rikkauteen. Niiden kautta voidaan ilmaista vapautta.
Vapaus on suhteessa absoluuttiin;Samsarassa oli ongelmana muutos; mikään ei ole pysyvää. Kaikki mikä on olemassa käy läpi samat vaiheet: syntyminen, kasvu, kukoistus, kuihtuminen ja kuoleminen; ja uudelleensyntyminen.
Myös Brahma tulee kuolemaan ja uudelleensyntymään.
Se että ihminen on syntynyt tarkoittaa että hän tulee myös kuolemaan ja vapautumaan jos elää hyvin.
Joutuu luopumaan kaikista asioista joita me rakastetaan.
Eikä voida välttää joutumasta tekemisiin sellaisten asioiden kanssa jotka aiheuttaa kärsimystä.
Mikään ei ole pysyvää;
Onnellisuutta on mahdotonta saavuttaa.
Buddhan toteamus - "sarvam dukham" ; kaikki on kärsimystä.
Brihadaranyaka upanishad: ne jotka tuntevat Atmanin, saavuttamat kuolemattomuuden; kaikkia muita odottaa pelkkä kärsimys.
Chandokia upanishad: kun ihminen tuntee todellisen olemuksensa, hän vapautuu kärsimyksestä.
Patanjalin yogasutran toisessa luvussa todetaan: muutosten, huolten, ja painautumien tuskien, sekä laatujen toimintojen ristiriitojen takia, kaikki on erottelukykyiselle ihmiselle vain kärsimystä.Dukha: kärsimys / olemassaolon epätyydyttävyys
Elämästä nauttiminen (hedonia) ei ole huono asia, mutta haluaa saavuttaa pysyvän tyytyväisyyden, niin se ei yksinkertaisesti onnistu takertumalla asioihin. Sen enempää mikään hyvä kuin mikään pahakaan ei kestä ikuisesti.
Elämä jälleensyntymien kiertokulussa on jatkuvaa vaihtelua tuskan ja mielihyvän välillä.
Miten voi saavuttaa pysyvän onnellisuuden tilan, eli mokshan? Klassiset joogafilosofian tekstit ohjaa ihmistä tähän päämäärään.
Kaksi vastakkaista tulkintaa.
Ei ole kyse siitä että pääsee autuaaseen tilaan kuolemalla jos elää hyvin (kuten kristinuskon taivas-käsite)
Jaetaan kyllä käsitys Jumalten maailmoista jonne omalla polullaan edistyneet ihmiset pääsevät. Nekin on kuitenkin vain väliaikaisia tiloja eikä tarjoa pysyvää onnea.
Mokshaa määrittää se että sitä ei voi horjuttaa mikään. Se on kaiken muutoksen tuolla puolen.Mokshalla on kaksi vastakohtaista määritelmää joihin liittyy omat menetelmänsä ja koulukuntansa.
Toisen koulukunnan mukaan
Kun ihminen erilaisten harjoitusten avulla saavuttaa perustavanlaatuisen kokemuksen.
Lakkaa samaistumasta aistikokemuksiinsa; ajatuksiinsa, minäkäsitykseen ja yksilölliseen tajuntaansa, niin silloin hän vapautuu.
Videha mukta (kuoleman aikana vapautuminen):
Yksi tulkinta on että moksha tarkoittaa sitä tilaa jossa kaikki erillisyys ja muutos on lakannut; ja jäljellä on vain puhdas tietoisuus.
Tästä seuraa myös se että ihminen ei voi enää toimia ilmentyneessä todellisuudessa eli se voi tapahtua vain kuoleman jälkeen. Monet koulukunnat päätyvät tähän lopputulokseen.
Toiminta edellyttää vuorovaikutusta muuttuvan kanssa (karman verkon kanssa).
Jivan mukta (elämän aikana vapautuminen):
Moksha ja elämä eivät ole lainkaan ristiriidassa keskenään. Ihmisen on samaan aikaan mahdollista olla tietoinen perimmäisestä olemuksestaan ja toimia maailmassa sisäisen vapautensa säilyttäen (takertumatta karman verkkoon - toiminta ei ole karman syyn ja seurauksen lain alaista).
Vapautuminen on sitä että ihminen lakkaa samaistumasta rajalliseen itseensä (ahamkara -> manas) ja
Ihmisen tekoa ei enää ohjaa itsekkäät motiivit, jolloin hänen tekonsa tuottaa yleistä hyvää maailmaan.
Maailman näkeminen syklisenä.
Metafyysinen vapautuminen joogan avulla.
Rentoutuminen ja terveyden ja mielenrauhan edistäminen.Jos mietitään ihan avoimesti että miten asia voisi tämän suhteen olla.
Jooga on filosofiaa eli siihen ei liity irrationaalista uskomista mihinkään.
Jos tarkastellaan elämää ja todellisuutta omaan kokemukseemme perustuen, niin tietyt samsara-teorian piirteet tuntuu aika osuvilta.Samsara: kaikki käy läpi samat syntymän kasvun, kukoistuksen, kuihtumisen ja kuoleman vaiheet; vaikuttaa kiistattomalta tosiasialta kaikkeen olemassaolevaan.
Elämän pidentäminen. Biologisten prosessien ymmärtäminen. Solujen ymmärtäminen.
Näin ollen myös ajatus olemassaolosta jatkuvana muutoksena pitää paikaansa. Ei muuttuvassa maailmassa ole mahdollista saavuttaa mitään pysyvää,
mutta on mahdollista kehittää alati kasvavaa hyvinvointia maailman näkökulmasta, vaikka me itse emme olekaan sitä nykyisinä persoonina kokemassa.
Mukavista asioista pitää luopua jossain vaiheessa (hedonia ei yksin kanna pitkälle). Ja ikäviäkin asioita tapahtuu.
Tässä mielessä voi tuntua siltä että elämä on "dukhaa" eli että se ei tarjoa perimmäistä tyydytystä.
Kyky päästää irti asioista ja sietää elämän epätyydyttävyyttä ja kohdata hankalia asioita on joskus huonompi ja joskus parempi.
Joskus voi tuntea itsensä sisäisesti vakaaksi ja eheäksi, riippumatta siitä mitä elämässä tapahtuu.
Parhaimmillaan voi kokea syvän sisäisen vapauden ja rauhan.
Joogan menetelmät kuten asanat, pranayama ja bandhat yms. auttavat tälläisten kokemusten tilojen saavuttamisessa.
Mokshassa on kyse jostain paljon perustavammanlaatuisesta kuin hetken rauhan saavuttamisesta, mutta tämänlaiset kokemukset antavat viitteitä siitä,
mihin joogafilosofia pyrkii.
Tarkastele harjoituksen kautta.
Joogan harjoitus, joogafilosofian tuntemus, sekä analyyttinen tutkimuksellinen näkökulma.
Perusta kestävä, vakaa suhde joogaan.
Joogafilosofian keskeisimmät käsitteet:
Karma, Dharma, Atman, Moksha, Tattvat
Karma (कर्म) - toiminta
Krya
on koko todellisuuden ilmenemisen periaate - ääretön vuorovaikutuksen verkko.
Jooga on syntynyt vastaukseksi karman ongelmaan.Kaikki tähtää juuri tähän oivallukseen.Miska: opettajakoulutus; moksha;
Asanan syvin olemus; jakso 4 käytäntö
Biohakkerointi.
CRISPR;
tuvj - elämän pidentäminen; tulevaisuustutkimus.
Aine ja energiavirtojen optimointi; hyvinvoinnin maksimointi.
Insinööritieteet ja lääketiede! <3Divine Initiation: Miskan kanssa keskustelu.
Kiitän Miskaa ja Mattia; ja edelleen Bhagavan Sri Shanmukha Anantha Nathaa sekä kaikkia häntä edeltäviä opettajia kula-koulukunnassa.Gladiator; Campbellin kuvailema sankarin matka - ja lopuksi vielä vapautuminen.
Bhagavadgitan teema; taisteleminen on taistelijan dharman toteuttamista; vapautti kaikki orjat. Sillä hetkelläMaailman tärkein tematiikka;
Myös Elon Musk puhuu siitä että syy miksi herätä joka aamu.
Telos; moksha.
Kaikkein tärkein aihe: Mikä on kaiken päämäärä?
Aristoteles: telos; eudaimonia - nikomakhoksen etiikka; synteesi!!
Platonin ajattelun synteesi.
Katkos.
Ahamkara - dhyana - samsara - dharma - artha - kama - mokshaKaikkia perinteisiä käsityksiä samsarasta yhdistää se, että todellisuuden ikuinen kiertokulku nähdään jonakin josta pitää vapautua.
Katha-upanishadin vaunu-vertauksessa todetaan, että:
"Kuka on tietämätön, vähälahjainen ja epäpuhdas, hän ei tavoita päämäärää vaan tulee jälleensyntymään".
Shvetashvaara upanishadissa:
Samsarasta vapautuminen ihmiselämän syvin päämäärä.
Maitri-upanishad:
Olen jälleen syntymien kiertokulussa kuin sammakko kuivuneessa kaivossa.

Maailmanpuu; karma, dharma, atman
Asia joka on pidettävä mielessä aina joogafilosofian yhteydessä on se että se perustuu tietoisuuskeskeiseen maailmankuvaan eli ontologiseen monistiseen idealismiin, jonka mukaan koko todellisuuden perimmäinen olemus on tietoisuus ja todellisuudessa ilmenevä kokemus on olemassa vaikka ei olisi aisteja ja sitä kautta aistihavaintoja. Aistihavainnot ovat siis se miltä kokemus näyttää aistittuna.
Tietoisuus on ainoa asia jonka olemassaolosta voidaan olla täysin varmoja.
Tietoisuudella ei ole ominaisuuksia. Se on yksi, ikuinen, muuttumaton ja rajaton.
Ilmentynyt todellisuus on kaikki mitä maailmankaikkeuden tietoisuus ja siten myös rajalliset tietoisuudet kokevat.
Ilmentynyttä todellisuutta määrittää moneus, väliaikaisuus, muutos ja rajallisuus.
Joogafilosofiassa on monenlaisia suuntauksia ja koulukuntia, jotka eroavat toisistaan sen suhteen että miten ilmentyneen todellisuuden suhde tietoisuuteen ymmärretään. Se voi olla tietoisuudesta erillinen asia (dualismi), jotkut tietoisuuden itsensä liikkeenä (monistinen idealismi).
Joogafilosofian perusta on tietoisuuden ja ilmenneen todellisuuden eli ykseyden ja moneuden; ikuisen ja väliaikaisen; muuttumattoman ja muuttuvan; sekä rajattoman ja rajallisuuden välinen suhde.
Kaikki joogafilosofia ja jooga harjoituksena perustuu tämän todellisuuden perusontologian filosofisista seurauksista johdetun ajattelun päälle, vastauksiksi paremman elämän rakentamiselle. Jooga on syntynyt vastaukseksi karman ongelmaan.
Toiminta
Teon seuraus.
Karma on toimintaa joka tähtää johonkin päämäärään.
Eli sellainen teko jolla on syy ja seuraus.
Teoilla on seurauksensa.
Me kaikki ollaan omalla matkallamme kohti parempaa.
Osat minuudesta toimii paremmin, osa huonommin.
(The egg story)
Karma - Toiminnan metafysiikka.
Käsitys siitä mitä toiminta oikeastaan on.
Karma liittyy samsaraan - syklinen käsitys todellisuudesta ikuisena kiertokulkuna.
Moksha - Joogan päämäärä on vapautua ikuisesta kiertokulusta.

Dharma tarkoittaa käsitystä siitä että todellisuudessa vallitsee pyrkimys tasapainoon, harmoniaan ja autuuteen.
Karma tarkoittaa sitä että maailma on loputon vuorovaikutuksen verkko johon kaikki olennot ja kaikki mikä on olemassa on kietoutunut.
Dharma ja karma määrittelee todellisuutta ja
Moksha on se mitä joogalla tavoitellaan.Joogafilosofiassa ei ole kyse irrallisista asioista jotka on lisätty harjoitukseen jälkikäteen.
Vaan joogafilosofia on tuhansien vuosien aikana kehittynyt filosofinen systeemi (kokonaisuus joka muodostuu yhteenmuodostuneista toisiinsa linkittyneistä osista - ei irrallisia vaan toisiinsa kiinteästi liittyviä ajatuksia jotka perustuu kokonaisvaltaiseen filosofiaan ja jonka päälle on rakentunut joogaharjoitus jolla tavoitellaan filosofisesti järkeviä päämääriä).
Käsitykset ihmisestä ja todellisuudesta luovat perustan joogaharjoitukselle.
Kaikki mitä joogi tekee perustuu jollain tavalla joogafilosofiaan (maailmankuvaan).
Joogafilosofialla on ainoastaan yksi aihe: mikä minä pohjimmiltaan olen ja miten voin tavoittaa kokemuksen siitä.
Keitä me ollaan ja mitä me ollaan tekemässä?
Me eletään joogafilosofian käsittelemien aiheiden keskellä joka hetki, mutta me ei olla totuuttu analysoimaan meidän olemassaoloa analyyttisesti.
Joogaa on perinteisesti pidetty moksha shastrana eli oppina vapautumisesta.
Miten moksha ilmenee.
Moksha (मोक्ष)/mukti on sanskritia. Tulee juuresta "muc" (= vapautuminen)
Mukta = vapauden saavuttanut
Upanishad-tekstit ovat varhainen
Katha upanishad toteaa: ihminen joka tunteet todellisen olemuksensa, vapautuu kuoleman kidasta.
Elämän neljä päämäärää perinteisen vedalaisen yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvää käsite neljästä päämäärästä:
Dharma: oman elämäntehtävän löytäminen ja toteuttaminen
Artha: vauraus ja hyvinvointi
Kama: nautinto
Moksha: vapautuminen
Intiassa on ollut vuosituhansia käsitys että ihmiselämässä on neljä tavoittelemisen arvoista asiaa jotka tekee elämästä elämisen arvoista.
Näistä viimeinen eli moksha on näistä tärkein. Toinen hyvin tärkeä on dharma.
Moksha ja dharma muodostavat parivaljakon jotka ilmentää kahta ihmiselämän tärkeintä puolta.
Dharma määrittelee ihmisen suhteen ympäröivään todellisuuteen, eli kuka ihminen on sosiaalisessa mielessä; mitä ihminen on tekemässä maailmassa, miten se vuorovaikuttaa maailman kanssa hyödyntäen omat synnynnäiset vahvuutensa mahdollisimman hyvin maailman hyväksi.
Moksha liittyy siihen ihmisen perimmäiseen olemukseen joka on ilmenneen todellisuuden takana oleva tietoisuus.
Dharmassa on kyse velvollisuudesta; mokshassa on kyse vapaudesta.
Dharma määrää sen miten ihminen elää elämäänsä osana yhteiskuntaa.
Moksha
Jooga kattaa ne menetelmät joilla mokshaa tavoitellaan.
Mitä moksha tarkoittaa ja miten se saavutetaan.tietoisuus (shiva, purusha, manas): kaiken olevan perusta; ensimmäinen asia, perustava asia. Se joka havaitsee kaiken.
ilmentynyt todellisuus (prakriti): kaikki se mikä voidaan havaita. Kaikki se minkä tietoisuus havaitsee, kaikki se mikä on olemassa.Erilaiset filosofiset painotukset siitä että mitä moksha tarkoittaa.
Kaivalya = erillisyys (yoga sutran esittämä päämäärä: ymmärtää perimmäisen tietoisuuden ja havaitun todellisuuden välinen ero).
Yoga sutran mukaan ihmisen syvin olemus, puhdas tietoisuus, on unohtunut todellisuuteen, samaistunut siihen ja siten tietoisuus on unohtanut todellisen luonteensa. Ihminen voi saavuttaa onnen vapautumalla samaistumisesta rajalliseen erilaisten harjoitusten avulla ja palauttamalla tietoisuuden todellisesta olemuksestaan. Toimiminen ilman samaistumista rajalliseen itseen. Harjoitusten avulla tietoisuuden tilan saavuttaminen jossa ymmärtää kaiken toiminnan keskelläkin että ei ole havainnon kohde, eikä lopulta edes rajallinen havaitsija vaan perimmäiseltä luonteeltaan yksi havaitsija joka on kaiken rajallisen perimmäinen olemus.
Nirvana = sammuminen (theravada-buddhalainen päämäärä)
Sarvam sukham
Valaistuminen = Korkeimman mahdollisen oivalluksen saavuttaminen
Vauraudesta, nautinnosta ja sosiaalisista rooleista luopuminen.
Sarvam dukham ("kaikki on kärsimystä"):
Sanyasa (sanyasi = maailmasta luopunut):
Ihminen luopuu kaikista ulkoisista tavoitteistaan elämässä ja omistautuu mokshan tavoittelulle eli joogan harjoittamiselle.
Jotkut ajatussuuntaukset katsovat että moksha edellyttää että luovutaan muunlaisista päämääristä.
Kaikki havaittu erillisyys on illuusiota;Samsara
Vapaus johon moksha liittyy on perusteiltaan metafyysinen. Kyse ei ole yhteiskunnallisesta vapaudesta tai muitakaan yhteiskunnallisia tai yksilöllisiä maailmaan liittyviä tavoitteita, vaan vapaus suhteessa ominaisuuksiin jotka kuuluu olemassaoloon, jotka määrittää sitä mitä on olla ihminen.
Samsara:
Lähtökohta:
ihmisen todellinen olemus on puhdas tietoisuus
Mä toivon että mun ja Alisan välillä tapahtuu yoga.