Telos

Mikä on elämässä tavoiteltavan arvoista? Minkä puolesta toimimme?

Vastaus kysymykseen riippuu paljolti siitä miten todellisuuden ymmärrämme ja mitä kaikkea uskomme pystyvämme saavuttaa, sekä siitä mikä on mielestämme oikein tai hyvää.

Joogafilosofia lähtee liikkeelle siitä käsityksestä, että jokaisen elävän olennon ja maailman itsensä perustava olemus on sellainen tietoisuus jolla ei ole ominaisuuksia eikä rajoja.

Tällaisessa tilassa missä me elollisena olentona ollaan, tietoisuus on samaistunut todellisuuteen joka on orgaaninen ja dynaaminen kokonaisuus ja joka pyrkii järjestykseen/autuuden kokemukseen. Todellisuutta määrittää syklisyys (samsara) sekä rajallisuus.

Samsara tarkoitaa sitä että todellisuus on ikuinen kiertokulku, koska perimmäinen tietoisuus yhä uudestaan ja uudestaan samaistuu syklseen todellisuuteen synnyttäen rajallista ja kaikki ilmentynyt syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee).

Jokainen meistä kokee ensisijaisesti olevansa erillisiä olentoja, jotka on vuorovaikutuksessa toisten olentojen ja ulkoisen todellisuuden kanssa. Meillä on käsitys siitä että olemme olemassa erillisinä tajuntoina. Ja tämä on koko meidän elämää määrittävä kokemus. Kaikki ilmenneessä todellisuudessa on jatkuvasti muutoksen alla. Ja näin todellisuus on monimuotoinen toiminnan verkko, jossa kaikella toiminnalla on syynsä ja seurauksensa - karma).

Siitä että todellisuus on ikuinen kiertokulku (=samsara) ja että se on moninainen syyn ja seurauksen verkko (= karma) seuraa se että elämä on jatkuvaa muutosta. Jokainen olemassa oleva asia syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee.

On kyse sitten ihmisistä, muista eläimistä, muista eliöistä kuten kasveista tai bakteereistä, ihmisaatteista, yhteiskunnista ja ekosysteemeistä, kosmoksen rakenteista kuten galakseista tai itse maailmankaikkeudesta, ilmentyneestä todellisuudesta (Roger Penrose)

Mitään pysyvää on mahdotonta saavuttaa. Miellyttävistä asioista on ennemmin tai myöhemmin luovuttava, eikä epämiellyttäviä asioita voi loputtomiin välttää.

Muinaiset joogit halusivat löytää ratkaisun tähän muutoksen ongelmaan.

Avidya (tietämättömyys) on kaiken muutoksen ja kärsimyksen alkusyy.  Tietämättömyys (avidya) on ikuisen kiertokulun (samsara) ja syyn ja seurauksen verkon (karma) ongelman juurisyy, sillä kaikki meidän kokema muutos ja rajallisuus johtuu siitä että me olemme tietämättömiä todellisesta olemuksestamme, eli olemme tietämättömyyden (avidyan) vallassa.

Ihmisen perimmäinen olemus on rajaton tietoisuus. Avidya tarkoittaa sitä että tämä rajaton tietoisuus kuvittelee olevansa rajallinen minuus, rajalliset ajatukset, tunteet, aistien kohteet ja niin edelleen.

Se kuvittelee olevansa erillinen olento. Joogan päämääränä on perinteisesti vapautuminen juuri tästä samaistumisesta. Sen oivaltaminen että todellinen olemuksemme ei rajoitu tähän rajalliseen ihmisminuuteen ja sen kokemiin aistihavaintoihin, ajatuksiin ja tunteisiin, ja kokemuksiin. Ja voimme toimia siten että vapaudumme tästä rajallisesta identiteetistä erilaisten harjoitteiden avulla. Tähän tähtääviä harjoitteita kutsutaan joogaksi. Erilaisten joogaharjoitusten (kuten asana, pranayama, bandhat, puja) avulla voi ikään kuin kuoria rajoittavia tekijöitä itsestä (himalajan buddhalaisuudessa tätä kutsutaan cod-prosessiksi) kunnes lopulta voi kokea vapautta rajallisesta identiteetistä ja samaan aikaan toimia tässä maailmassa autuuden tilasta käsin. Tätä kutsutaan kaivalyan tapaiseksi mokshaksi.

Mokshan saavuttaminen tarkoittaa siis samsarasta, karmasta, sekä avidyasta vapautumista. Jooga tarkoittaa yhteyttä omaan perimmäiseen olemukseen eli perimmäiseen tietoisuuteen.

Jooga tarkoittaa niitä menetelmiä joilla tämä oivallus omasta todellisesta luonteesta pyritään saavuttamaan, sekä toisaalta sitä tilaa jossa se on syntynyt. Jooga on sekä keino että päämäärä.

Keinoja on monia - mokshaan johtavia jooga-polkuja:

Tiedon polku (Jnana yoga)
Toiminnan polku (Karma yoga)
Antaumuksellisen palvelemisen polku (Bhakti yoga)
Meditaation polku (Raja yoga)
Kehollisten harjoitusten polku (Hatha yoga)
Pyhien äänteiden polku (Mantra yoga)

Kaikki nämä tähtää samaan päämäärään eli vapautumiseen rajallisesta samaistumisesta jonka tilassa jokainen olento lähtökohtaisesti on.

Yoga on yleisesti yhteenliittämistä tarkoittava sana.

Intialaisessa kirjallisuudessa; myös veda-kirjallisuudessa

Yoga-yukta (=joogaan valjastettu) on joogan harjoittajista käytetty nimitys. Joogan harjoittaminen edellyttää aistien, kehon, hengityksen ja mielen hallintaa - niiden valjastamista joogan päämäärän tavoitteluun.

Mukta käytetään kuvaamaan sellaista eläintä joka on vapautettu valjaistaan ja saa kirmata vapaana.

Joogan harjoittaminen edellyttää itsensä rajoittamista, sitä että sitoutuu tiettyyn harjoitukseen, tietynlaiseen elämäntapaan, mutta samalla ajatuksena on että tämä kuitenkin samalla vapauttaa ihmisen rajoittavista tekijöitä. Rajoitusten noudattamisen kautta saavutettava vapautuminen. Epäsuorasti esitetään että emme ole vapaita silloin kun seuraamme vapaasti mielihalujamme (hedonia), vaan silloin kun pyrimme tarkoituksella vapautumaan näiden asioiden vallasta siihen sopivilla menetelmillä.

Hevosten valjastaminen tai työeläinten iestäminen. Kaksi asiaa linkitetään yhteen.

Hevosten vetämät vankkurit.

Jooga ja moksha - valjastamisen ja valjaista vapautuminen

vähän samaa kuin

Miten mokshan ilmenee käytännössä.

Dharman - eli vapautumisen ja velvollisuuden suhde

-------------------

Mokshasta kuten kaikista muistakin jooga-filosofian käsitteistä vallitsee hyvin monia eri tulkintoja joogaperinteen sisällä.

Moksha ei rinnastu millään tavalla kristinuskon käsitykseen taivaasta tai pelastuksesta, sillä intialainen filosofia tuntee myös käsityksen siitä että toiminnan avulla voi saavuttaa hyvinvointia joka ilmenee myös kuolemassa; mutta sekin on vain väliaikainen kokemus (kuuluen samsaran, karman ja avidyan käsittämään todellisuuteen). Moksha on pysyvä autuuden jota mitä ei voi horjuttaa.

Eri käsitykset mokshasta: 

kaikki erillisyys, kaikki muutos ja kaikki rajallisuus on päättynyt ja jäljellä on vain perimmäinen tietoisuus. Mokshan saavuttanut ihminen ei enää voi toimia rajallisessa ilmentyneessä todellisuudessa, koska ilmentyminen ja toiminta edellyttävät ilmentynyttä olomuotoa. Johtaa askeettiseen näkemykseen joogasta ja käsitykseen että asketismin kautta ihminen voi kuollessaan saavuttaa mokshan. Tätä kutsutaan termillä videha mukta. Kehosta luopunut vapautuminen. Kun rajallisuutta määrittävä keho lakkaa niin silloin vasta täydellinen vapaus voidaan saavuttaa. Intialaisen filosofian koulukunnista

Mokshasta kuten kaikesta muistakin

Asanan syvin olemus.

Harjoitus: 4. jakso